28.11.2015

Puuhavihko ja salapoliisitarinat

Oppi&ilo -sarjan kieltä käsittelevistä vihkosista ja peleistä moni sopii S2-opetukseen ainakin soveltaen. Vanhempia oppijoita täytyy valmistella lapsille suunnattuun kuvitukseen, ja joitakin aihepiirejä voi joutua karsimaan pois, mutta oppimisen ensisijaisuutta painottamalla lapsellisuudesta pääsee kyllä yli oppijoiden kanssa yli. Mä ainakin tykkään näiden kuvituksesta. Tässä postauksessa käsittelen Ketterät kirjaimet ja Ratkaise kadonneen kissan tapaus.


Ketterät kirjaimet -puuhavihossa on 28 tehtävää. Mukana tulee tussi, joten puuhavihkoa voi käyttää useampi oppija. Vihkossa on monenlaisia tehtävätyyppejä. Kirjaimia pohdiskellaan muun muassa kirjoittamalla puuttuva ensimmäinen tai viimeinen kirjain ja muodostamalla kuvavihjeiden sanojen ensimmäisistä kirjaimista muita sanoja. Tavuja harjoitellaan järjestämällä annetut sananosat kuvan avulla sanaksi ja metsästämällä sopivia lopputavuja sananalkuihin. Kokonaisia sanoja etsitään kirjainruudukosta ja ristikoista sekä salakirjoitusta ratkaisemalla. Sanaperheitä harjoitellaan poistamalla joukkoon kuulumaton sana. 

Vihko on tarkoitettu 6-8-vuotiaille äidinkielisille, ja vain osa tehtävistä sopii sellaisenaan alkeistason opetukseen. Jotta vihko olisi järkevä alkeistasolla, kunkin tehtävän tulisi keskittyä yhteen sanaperheeseen ja perussanoihin. Toki tällaisiakin tehtäviä oli: Maatilan, metsän ja kodin eläimet käytiin läpi. Ruokasanoja pohdittiin kahdessa tehtävässä, kodin tavaroita kolmessa ja kerran käytiin rannalla, vaatekaapissa ja liikenteessä. Vihkonen voisi parhaiten toimia ekstratehtävänä edistyneelle alakoululaiselle. Vihkosta käytännöllisempää on kuitenkin ostaa Kirjainkivaa-tehtäväkortit, joista voi poimia ja jakaa eritasoisille oppijoille sopivat, osittain samat tehtävät. 

Ratkaise kadonneen kissan tapaus on vihkonen, jossa on kaksi erillistä, mutta toisiinsa liittyvää salapoliisitarinaa. Mysteerien ratkaisijana toimii lukija itse; jokaisella sivulla on arvoitus, jonka oikea vastaus sulkee yhden epäillyistä pois. Kaikki tehtävät ratkaistuaan lukija tietää, kuka on syyllistynyt arvokkaan rotukissan tai sen valjaiden katoamiseen. Arvoitustyyppeinä ovat kirjaintaulut (vrt. esim. Sanajahti-peli), kuvavihjeet, tavujen järjestäminen, labyrintit ja koodikielet. Vaikka jokin arvoitus ei heti ratkeaisi, tarina jatkuu luontevasti. Lopussa on sitten vain useampi epäilty jäljellä, ja ratkaisematonta tehtävää voi palata suorittamaan uudelleen tarkemmilla tiedoilla. Jokaisen sivun vastauksen voi tarkistaa myös tarinan lopusta. 

Minusta tämä oli ihan huippukirja! En ole kohderyhmää (7 - 12-vuotiaat), mutta luin ja ratkaisin arvoituksia ihan omaksi ilokseni sen lisäksi, että pohdin kirjan käytettävyyttä S2-opetuksessa. Kaikkein parhaiten kirja sopii varmasti sellaisille äidinkielisille alakoululaisille, jotka eivät ole oikein kiinnostuneita lukemisesta. Tarinat huijaavat lukemaan, koska huomio kiinnittyy tehtävien ratkaisemiseen. Tehtävät antavat huilitauon, jos sanojen tavaaminen tuntuu raskaalta. Teini-ikää lähestyvät saattavat tosin kokea tarinat juoneltaan lällyinä. Tarinat eivät ole selkokieltä, mutta virkkeet ovat selkeitä ja jäsentyneitä. Tekstissä on paljon idiomaattisia ilmauksia ja rakenteita sekä kielellä leikittelyä, joten keskitason kielitaito on tarpeen S2-lukijalle. Opettajan on hyvä auttaa myös epätavallisissa sanoissa kuten vankkurit, ompeluseura tai irvistellä. S2-opetuksessa tekstin pitäisi aueta suht helposti, jotta oppija voi keskittyä ratkaisemaan arvoituksia, eikä turhautumaan vaikeuksien edessä. Toisaalta arvoitusten ratkaiseminen voi olla ponnin selvittää, mitä virke tarkoittaa.

EDIT: Ratkaise-sarjan muutkin kirjat toiminevat samalla tavalla (Ratkaise karanneen skeittarin arvoitus, Ratkaise eksyneen räppärin arvoitus, Ratkaise kähvellettyjen näppisten salaisuus). Kukin kirja on suunnattu hieman eri ikätasolle. Englanninopeille on tarjolla Scandal at the talent show.

klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

25.11.2015

Peliesittely: Viivi ja Wagner -parisuhdepeli

Löysin kirjastosta taannoin Tuttu juttu -parisuhdepelin. Osasin ounastella, että monet kysymykset ovat hivenen vanhentuneita, mutta kyllä minut löi ällikällä se, kuinka rasisitisiakin kysymyksiä pelissä oli. Hurjan raakkaamisen seurauksena käsiini jäi aika vähän alkuperäisistä korteista. Osittain tosin pinoja verotti myös puolisoon viittaava sana, joka ei luokkakontekstiin sopisi.

Ajattelin antaa toisen tilaisuuden parisuhdepeleille, ja tutustuin Viivin ja Wagnerin parisuhdepeliin. Kortteja tavattuani tajusin, että pelihän on sama (ja liian vähän siivottu!) versio vanhasta Tuttu jutusta. Pahimmat kortit oli poistettu, mutta jäljellä oli edelleen stereotypioita ja aivan liian henkilökohtaisia kysymyksiä edes ystävien kanssa pelattavaksi. En käyttäisi peliä lautapelinä luokassa edes korttien karsinnan jälkeen, sillä luokkasuhteet eivät välttämättä lämpene läheskään sellaiselle tasolle, jolla toisesta tiedetään kysymyksiin vastaukset.


Joitakin kortteja voi toki käyttää keskustelunherättäjinä luokassa aikuisilla suomen oppijoilla. Kortit on jaettu neljään kategoriaan: Koti ja parisuhde, Mennyt ja tuleva, Raha ja työ sekä Rakkaus ja erotiikka. Sanomattakin selvää, että viimeisen pakan korteista saa heittää menemään lähes kaikki, mutta jos opettajan rahkeet riittävät, voi luokassa pohdiskella sellaisia kysymyksiä kuin "Pitääkö rakkauden kestää kaikki?" tai "Mikä on kantasi avioliiton suhteen?". 


Koti ja parisuhde -korteissa on paljon kumpi-kysymyksiä, kumppani-sanaa sekä possessiivisuffikseja. Loput vähät sopivat hyvin luokkakeskusteluun: "Oletko eläinrakas?", "Osaatko tapetoida?" tai "Minkä tanssin osaat parhaiten?". Mennyt ja tuleva -korteissa on paljon imperfektiä ja perfektiä, mutta myös parisuhteeseen ja jopa erotiikkaan viittaavia kortteja. Luokassa voisi käyttää sellaisia kysymyksiä, jotka tiedustelevat viimeisintä kirjastokäyntiä, tärkeintä saavutusta tai kuvitelmaa itsestä vanhana. Eniten käteen jää kortteja kategoriasta Raha ja työ. Tässä luokassa on myös jonkin verran konditionaalikysymyksiä esimerkiksi lottovoitosta tai lainanottamisesta, mutta myös käytännön työlämästä: "Menetkö töihin, vaikka olet sairas?" tai "Ostatko muovi- vai paperikasseja?".


Huomautan vielä, että pelin kohderyhmäksi on kaavailtu aikuisia. Millään muotoa peliä ei voi sinällään ottaa käyttöön luokassa, vaan opettajan on käytävä jokaisesta luokasta kaikki 400 kysymyskorttia läpi ennen pelaamista.

Summa summarum, rahat ja aikansa voi tuhlata järkevämminkin suomen kielen opetuksessa.
klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

21.11.2015

Peliesittely: Kaleidos



Kaleidos-pelissä (Competo) on tarkoitus keksiä kuvasta niin monta sanaa kuin mahdollista. Sanan keksimistä rajoittavat arvottu aloituskirjain sekä aika. Sanat kirjoitetaan paperille ja pisteytetään. Kaleidoksessa minua miellyttää pelin esteettisyys. Peli on pakattu peltirasiaan, jonka sisusta on samettia. Kuvakortit ovat hillityn värikkäitä, aikuisen lapsellisia ja sopivat siksi mielestäni kaikenikäisille. Kuvat ovat samaan aikaan yksityiskohtaisia ja selkeitä, mikä on edellytys tällaisessa pelissä. Toki asioita voi tulkita eri tavoin, mutta keskustellessa on helppo löytää kuvasta puhumisen kohde. Kuvia on kymmenen erilaista kaksipuoleisilla korteilla ja settejä neljä. Kuvakortit riittävät koko ryhmälle, jos luokan jakaa useampaan osaan (enimmillään viiteen) ja osat pienryhmiin (enimmillään neljään). Aakkospakasta puuttuvat kotoiset ä ja ö, mutta muutamasta muusta kortista ne voidaan tuunata. Myös c, q w, x ja z on päätetty poistaa, mikä tosin ei suomen kielen opiskelussa haittaa. Peli on käyttökelpoinen myös muiden kielten tunneilla.  

Katso myös Huhupuheita, Sanasota, Reuhurinne: Keksi sana
Pelistä tullee pidempi juttu Sutina-lehteen vuoden 2016 aikana. 
klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

19.11.2015

Tulostettavat opetusmonisteniput

Verkosta löytyy monia valmiita, tulostettavia materiaalipaketteja.
Huom! En ole täysin varma kaikkien materiaalien laillisuudesta. Jos tiedätte, että materiaalin ei kuuluisi olla yleisessä jaossa, ilmoittakaa minulle, niin poistan linkin.
klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

15.11.2015

Lauta- ja korttipelejä S2- ja äidinkielen opetukseen

Keräsin ryhmänohjausta varten listaa peleistä, joita voisi käyttää suomen kielen sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Osan peleistä olen kalastanut kirppareilta, eikä niitä enää kaupasta saa (vanha?-merkintä), mutta onneaan voi kokeilla vaikka verkkokirppiksillä ja -huutokaupoilla. Listaan pelit pääsivät myös siksi, että ideoita voi käyttää omien pelien pohjana.

Lista päivittyy.



Aakkoset, äänteet ja nonverbaali viestintä
Kirjaimista sanoiksi
Sanakorttipelit
Sanastopelit (kuvista, sanaperheet)
Kielenkäyttö tilanteessa & tekstilajit 

Tarinointi


Suomalainen kulttuuri

Kielioppi

Edistyneiden S2-kursseilla voi hyvin harjoitella suomen kieltä myös erilaisilla tietovisapeleillä, esimerkiksi Trivial Pursuitilla (Hasbro) tai Visakisalla (Oppi&ilo).

klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

13.11.2015

Pelit, leikit ja pelillisyys opetuksessa

Kävin Viikin Norssissa puhumassa peleistä ja leikeistä tuleville äidinkielen ja kirjallisuuden sekä S2-opiskelijoille. Yhdessä kehittelimme ideoita pelien käytöstä opetuksessa. Tuokioni keskittyi konkreettisiin leikkeihin ja peleihin, mutta toki olen tutustunut aiheeseen lukemalla kirjallisuuttakin. Jos kuitenkin mielii saada tarkoin tutkittua ja puntaroitua tietoa, kannattaa vilkaista ennemmin tarjoamiani linkkejä sekä niihin merkittyjä lähteitä kuin lainata koostamiani määritelmiä. Näillä pääsee kuitenkin alkuun.

Leikin määrittelin luennolla luovaksi, improvisoiduksi ja vapaamuotoiseksi toiminnaksi, jossa oleellista on huumori, hyväntuulisuus ja positiivinen ilmapiiri. Pelit taas usein käsitetään jollain tavalla leikin tietynlaiseksi kilpailumuodoksi, jolla on tavoite. Pelien luonteenpiirteisiin on sanottu kuuluvan vapaaehtoisuuden, esittävyyden (mielikuvitusta), upottavuuden (vie kaiken huomion), loppuun saatettavuuden (pelillä on aika ja paikka), sääntöpohjaisuuden sekä sosiaalisuuden. Mielestäni nämä piirteet täyttyvät myös monissa arkijärjellä leikeiksi luettavissa tapauksissa, ja toisaalta kaikissa peleissä ei jokaista mainittua piirrettä ole. Joskus puhutaankin mieluummin leikillistämisestä, sillä se tuo esiin pelaamisen asenteena ja mielentilana. Tämän asenteen ja mielentilan voi siirtää myös pelien ulkopuolelle, jolloin puhutaan pelillistämisestä. Pelillistäminen on pelien dynamiikan (esim. hyvän ja pahan vastakkainasettelu), mekaniikan (esim. säännöt, palauterakenne) ja elementtien (esim. selkeä alku ja loppu, jännittävyyden ja palkitsevuuden tunteet) käyttöä niin, että ne edistävät osallistumista ja sitoutumista. Pelillistämistä käytetään esimerkiksi asiakkaisiin (Kerää pisteitä bonuskortilla!) tai työntekijöihin (työntekijöiden tutustuttaminen yrityksen strategiaan). Pelipohjainen oppiminen on oppimissisältöihin pohjautuvia kilpailullisia aktiviteetteja. Usein niissä on fantasian elementtejä, jotka houkuttavat oppijoita. Sisältö auttaa oppimaan substanssia, ja pelin pelaamisen prosessi kehittää taitoja.

Lähde: Pixabay/Alexas_Fotos

Linkkejä käsitteiden määrittelyyn

Opetuksen pelillistämisessä on tarkoitus muuttaa ajattelutapaa, parantaa tietämystä, edistää ongelmien ratkaisua sekä kehittää ajattelukykyä, ihmissuhdetaitoja ja kehon koordinaatiota. Peleissä tieto voidaan tarjota kokemusperäisenä. Pelit usein viihdyttävät ja koukuttavat motivoiden toistoon. Pelit on mahdollista tehdä niin, että ne sopeutuvat pelaajan taitotasoon, ja tällaisina siedättävät sopivan kokoisiin epäonnistumisiin kuitenkin tarjoten tarpeeksi kannustavaa palautetta. Parhaimmillana pelit kannustavat aktiiviseen toimijuuteen, aloitekyvyn harjaannuttamiseen sekä vastuunottoon omista tekemisistä. Ongelmana on ollut toimivien vapaa-ajan pelien ja koulun määrittelemien osaamistavoitteiden yhdistäminen. Patenttiratkaisua ei ole, mutta erilaisia pelimäisiä piirteitä opetuksessa voi hyvin kokeilla!

Linkkejä opetuksen pelillistämisestä
    Vinkatkaa ihmeessä muistakin hyvistä linkeistä tai jos olen unohtanut jonkin lähteen! 

    EDIT 26.6.2017: kuva lisätty
    klo Ei kommentteja:
    Tunnisteet: ,

    11.11.2015

    Videopuheenvuoroja

    Monet ovat varmaan kuulleet Tedistä, joka on alusta lyhyiden videopuheiden esittämiselle. Tarkoituksena on levittää ideoita vahvojen puheiden avulla kaikista aiheista eri kielillä. Aihealueina ovat muun muassa koulutus ja kielet. Suomenkielisiä videoita palvelussa ei taida olla, mutta esimerkiksi non-verbaalia viestintää voi havainnoida puhetta ymmärtämättä. Jos suomen oppijoiden ryhmä osaa esimerkiksi englantia, voisi puheen sisällön käännöstehtävä suomeksi olla edistyneellä kurssilla paikallaan.

    http://www.ted.com/ 

    Khan Academyssä voi myös katsoa pienoisluentoja ja harjoitella sen jälkeen osaamistaan. Verkkosivusto vaatii kirjautumaan esimerkiksi FB-tunnuksilla. Käsitykseni mukaan Khan Academyssä ei ole kieltenopetusta, mutta eri kielillä opetettuja muita aineita kylläkin.

    https://www.khanacademy.org/

    OpeTalks on suomalainen alusta opetukseen liittyvien videoiden julkaisemiseen. Verkkosivustolla ei vielä ole monta videota, mutta itse pidän siitä, että videon tekijällä säilyvät kaikki oikeudet tuotoksiinsa ja videon voi pyytää vaikka poistettavaksi palvelusta. Käyttö vaikuttaa  hyvin yksinkertaiselta, sillä kirjautumisia ei tarvita.

    http://opetalks.com/  
    klo 3 kommenttia:
    Tunnisteet: , , , ,
    Tilaa: Kommentit (Atom)