Sanaseikkailijoissa
jokaisella neljällä pelaajalla on oma korttipakkansa, joiden
kirjaimista muodostetaan sanoja. Sanojen pisteytyksen ja nopan avulla
siirrytään pelilaudalla eteenpäin. Pelikierrosten jälkeen pisimmälle
edennyt voittaa. Peli on sekoitus Scrabblen tai Alfabetin kirjainten
arpomista ja pisteytystä, etenevää lautapeliä sekä perinteistä "keksi
annetun sanan kirjaimista niin monta sanaa, kuin osaat" -leikkiä.
Pisteidenlasku
voi luokkaoloissa tuntua hieman vaikealta selittää, mutta onneksi
ohjeissa on myös pikkuseikkailijoille oma peliohjeensa; tällöin korttien
kirjainten värit jätetään huomiotta. Helpotusta sanankeksimiseen voi
tuoda myös valitsemalla enemmän kortteja pelattavaksi kuin ohjeet
ehdottavat. Näin ollen pienemmilläkin sanavarastoilla tulee onnistumisen
iloa, kunhan opiskelijat eivät ole kovin eritasoisia sanaston suhteen.
Neljän
kortin pakat riittävät koko luokalle, jos peliä pelataan niin, että
jokainen pienryhmä yhdessä keksii sanoja tiimalasin ajan puitteissa.
Korttien määrää voi käyttää hyväksi luokassa muutenkin. Minua kutkuttaa
ajatus tehdä korteista pitkä jono kiemurtelemaan luokkaan. Tätä jonoa
edetä keksimällä sanan jokaisesta kirjaimesta. Tenkkapoon kohdalla
kaveripari voisi auttaa eteenpäin, sillä ystävää jelppimällä voisi
ansaita etenemispisteitä itselleen tuplaten. Samoja sanoja ei
hyväksyttäisi.
Katso myös Scrabble (lisää ajatuksia aakkoskorttien käytöstä)
Pelistä tullee pidempi juttu Sutina-lehteen vuoden 2016 aikana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti