*Kaupallinen yhteistyö
Minä itse osaan kirjaimet -kuutio sisältää 100 korttia, jotka on jaettu neljään ryhmään: kirjainmuodon tunnistamiseen, alkuäänteen erottamiseen, tavuttamiseen ja helppoihin sanoihin. Kortit on tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, joten lukutaitoisen apu on tarpeen tehtävänantoja selvitettäessä. Sen sijaan vastauksen lukemaan opetteleva voi tarkistaa itse kortin kääntöpuolelta, jolla orava hyppelee oikean reiän ympärillä.
Minä itse osaan kirjaimet -kuutio sisältää 100 korttia, jotka on jaettu neljään ryhmään: kirjainmuodon tunnistamiseen, alkuäänteen erottamiseen, tavuttamiseen ja helppoihin sanoihin. Kortit on tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, joten lukutaitoisen apu on tarpeen tehtävänantoja selvitettäessä. Sen sijaan vastauksen lukemaan opetteleva voi tarkistaa itse kortin kääntöpuolelta, jolla orava hyppelee oikean reiän ympärillä.
Kirjainmuotoja
etsitään lähiympäristöstä. Korteissa kannustetaan muun muassa löytämään
kirjaimia kuvasta, tunnistamaan oikeat kirjaimet keksityistä,
seuraamaan tiettyä kirjainta tai piirtämään kirjainmuoto täydelliseksi.
Nämä kirjainten visuaalista hahmottamista harjoittavat tehtävät sopivat
aakkosia harjoitteleville, mutta muille anti jää lähinnä kysymysten
tekstinymmärtämiseksi. Jäin myös miettimään, auttavatko vai
vaikeuttavatko tehtävät sellaista oppijaa, jolla on dysleksia. Toisaalta
huomion vieminen yksittäisiin kirjaimiin voi auttaa huomaamaan omat
ongelmakohdat, mutta toisaalta juuri lukemista aloittelevalle kirjaimet
väärinpäin saattavat ennestään sekoittaa hahmottamista.
Vihreissä
korteissa alkuäänteitä pohditaan eläinten maailmassa.
Onomatopoeettisten sanojen lisäksi pelaaja saa miettiä, missä kuvien
sanoista kuuluu tietty äänne (kirjain) tai mitkä sanat rimmaavat
keskenään. Kortit vaativat varsinkin eläinten nimien tuntemusta, ja
toimivatkin hyvänä kertausmateriaalina aihepiiristä. Alkuäänteiden
metsästys toivottavasti rohkaisee opiskelijoita kommunikoidessaan
arvaamaan sanaa, jos varma tieto puuttuu, jolloin keskustelutoveri voi
auttaa sisällön tuottamisessa.
Punaisissa
korteissa oleillaan tavuttamisen ja sirkuksen maailmassa. Tehtävänä on
tavujen määrien laskeminen sekä oikean alku- tai lopputavun
tunnistaminen. Kun äännekorteissa riitti joidenkin alkuäänteiden
tunnistaminen, näissä korteissa vaaditaan jo rytmiyksikköjä. Aikuisille
kielenoppijoille sirkus aiheena koskettaa todennäköisesti vähiten omaa
elinympäristöä.
Helpoissa sanoissa johtoajatuksena ovat lyhyet ja tavutetut maatilan sanat. Korteissa näiden sanojen ympärille esitetään samalta kuulostavia sanoja: koiran herkku pitää valita kuun, luun ja puun välillä. Lisäsanoista monet saattavat tukea perusopetuksessa ympäristötiedon sanojen oppimista (mm. ori, oja, aisa, käki, ohra tai rima), mutta eivät kosketa montakaan aikuista S2-oppijaa ensimmäisinä suomen kielen vuosina.
Kortit
sopivat luonnollisesti parhaiten lukemaan opetteleville lapsille
päiväkodissa tai alakoulussa. Luku- ja kirjoitustaitoa harjoittelevien
aikuisten ryhmissäkin kortteja voi käyttää, jos ryhmä on kykenevä
ohittamaan korttien naiivin kuvaston. Lukutaitoisille siniset kortit
tuntunevat aliarvioimiselta, mutta muista voi vähintäänkin opiskella
sanastoa. Eri kuvia sanaston aktivoimiseksi on myös sisartuotteesta Minä itse kerron tarinan.
Yksittäisiä kortteja uskoisin voitavan käyttää missä ryhmässä vain,
mutta tällöin opettajan on oltava työteliäs erottelemaan ja hakemaan
juuri kuhunkin tilanteeseen sopivat kortit pakasta.
Muista aakkospeleistä voi lukea tästä koontipostauksesta.
* Minulle lähetettiin muutama Oppi & ilon tuote aiempien kirjoitusteni perusteella, pyytämättäni. Lähetekirjeessä toivottiin bloginostoa, mutta muita toiveita kirjoitusteni suhteen ei esitetty. Blogiin kirjoitan niistä tuotteista, joista saattaa olla iloa ja hyötyä S2-opetuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti