Peliesittely: Minä itse osaan kirjaimet

*Kaupallinen yhteistyö

Minä itse osaan kirjaimet -kuutio sisältää 100 korttia, jotka on jaettu  neljään ryhmään: kirjainmuodon tunnistamiseen, alkuäänteen erottamiseen, tavuttamiseen ja helppoihin sanoihin. Kortit on tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, joten lukutaitoisen apu on tarpeen tehtävänantoja selvitettäessä. Sen sijaan vastauksen lukemaan opetteleva voi tarkistaa itse kortin kääntöpuolelta, jolla orava hyppelee oikean reiän ympärillä.

Kirjainmuotoja etsitään lähiympäristöstä. Korteissa kannustetaan muun muassa löytämään kirjaimia kuvasta, tunnistamaan oikeat kirjaimet keksityistä, seuraamaan tiettyä kirjainta tai piirtämään kirjainmuoto täydelliseksi.  Nämä kirjainten visuaalista hahmottamista harjoittavat tehtävät sopivat aakkosia harjoitteleville, mutta muille anti jää lähinnä kysymysten tekstinymmärtämiseksi. Jäin myös miettimään, auttavatko vai vaikeuttavatko tehtävät sellaista oppijaa, jolla on dysleksia. Toisaalta huomion vieminen yksittäisiin kirjaimiin voi auttaa huomaamaan omat ongelmakohdat, mutta toisaalta juuri lukemista aloittelevalle kirjaimet väärinpäin saattavat ennestään sekoittaa hahmottamista.

Vihreissä korteissa alkuäänteitä pohditaan eläinten maailmassa. Onomatopoeettisten sanojen lisäksi pelaaja saa miettiä, missä kuvien sanoista kuuluu tietty äänne (kirjain) tai mitkä sanat rimmaavat keskenään. Kortit vaativat varsinkin eläinten nimien tuntemusta, ja toimivatkin hyvänä kertausmateriaalina aihepiiristä. Alkuäänteiden metsästys toivottavasti rohkaisee opiskelijoita kommunikoidessaan arvaamaan sanaa, jos varma tieto puuttuu, jolloin keskustelutoveri voi auttaa sisällön tuottamisessa.

Punaisissa korteissa oleillaan tavuttamisen ja sirkuksen maailmassa. Tehtävänä on tavujen määrien laskeminen sekä oikean alku- tai lopputavun tunnistaminen. Kun äännekorteissa riitti joidenkin alkuäänteiden tunnistaminen, näissä korteissa vaaditaan jo rytmiyksikköjä. Aikuisille kielenoppijoille sirkus aiheena koskettaa todennäköisesti vähiten omaa elinympäristöä.

Helpoissa sanoissa johtoajatuksena ovat lyhyet ja tavutetut maatilan sanat. Korteissa näiden sanojen ympärille esitetään samalta kuulostavia sanoja: koiran herkku pitää valita kuun, luun ja puun välillä. Lisäsanoista monet saattavat tukea perusopetuksessa ympäristötiedon sanojen oppimista (mm. ori, oja, aisa, käki, ohra tai rima), mutta eivät kosketa montakaan aikuista S2-oppijaa ensimmäisinä suomen kielen vuosina. 

Kortit sopivat luonnollisesti parhaiten lukemaan opetteleville lapsille päiväkodissa tai alakoulussa. Luku- ja kirjoitustaitoa harjoittelevien aikuisten ryhmissäkin kortteja voi käyttää, jos ryhmä on kykenevä ohittamaan korttien naiivin kuvaston. Lukutaitoisille siniset kortit tuntunevat aliarvioimiselta, mutta muista voi vähintäänkin opiskella sanastoa. Eri kuvia sanaston aktivoimiseksi on myös sisartuotteesta Minä itse kerron tarinan. Yksittäisiä kortteja uskoisin voitavan käyttää missä ryhmässä vain, mutta tällöin opettajan on oltava työteliäs erottelemaan ja hakemaan juuri kuhunkin tilanteeseen sopivat kortit pakasta. 

Muista aakkospeleistä voi lukea tästä koontipostauksesta.

* Minulle lähetettiin muutama Oppi & ilon tuote aiempien kirjoitusteni perusteella, pyytämättäni. Lähetekirjeessä toivottiin bloginostoa, mutta muita toiveita kirjoitusteni suhteen ei esitetty. Blogiin kirjoitan niistä tuotteista, joista saattaa olla iloa ja hyötyä S2-opetuksessa.