Peliesittely: Reuhurinne: Hullunkurisia kysymyksiä ja vastauksia (vanha?)

Muistan lapsuudestani perhetutun luona viihdykkeeksi saamani kortit, joissa erilaisiin kysymyksiin arvottiin vastaus. Yhdistelmät eivät koskaan minua naurattaneet, eivätkä ne edelleenkään ole minusta hauskoja. Korkeintaan hymähdän. Opettajana näen korteissa kuitenkin potentiaalia: preesensin, perfektin ja kysymyslauseen harjoituksia.

Tarkastelussani on Reuhurinne: Hullunkurisia kysymyksiä -korttipakka, mutta uskon muidenkin samanmoisten toimivan lähes samalla periaatteella jopa niin, että ne käyvät samoihin harjoituksiin. Reuhurinteen pakassa on 50 kysymys- ja vastauskorttia.  Kysymyskorteista 3/5 on preesensissä ja loput perfektissä. Eroteltuina näitä voi käyttää kertaamaan preesensiä tai perfektiä keskustelun aloittamiseen. Vaihtoehtokysymyksiin voi suppeimmillaan vastata kieltävästi tai myöntävästi, mutta edistyneemmiltä voi vaatia myös pidempää tuotosta ja vastavuoroista kysymystä, joka jatkaa keskustelua.

Kysymyslausetta ja siihen vastaamista voi harjoitella myös niin, että jokaiselle oppijalle jaetaan kysymyskortti, ja hänen tulee kirjoittaa mahdollisimman täydellinen virke vastaukseksi taululle tai vaihtoehtoisesti sanoa ääneen ryhmässä. Muiden on tämän vastauksen perusteella generoitava kortissa oleva kysymys. Näin vuorossa oleva oppija harjoittelee tekstinymmärtämisen lisäksi oikeata verbimuotoa (yksikön ensimmäisen positiivinen tai negatiivinen preesens tai perfekti) ja sanajärjestystä. Muut taas vastaavasti harjoittelevat peruslauseen muuttamista kysymysmuotoon sekä yksikön toista persoonaa. 

Sekä preesens- että perfektimuodoissa ovat edustettuna verbityypit yhdestä neljään, joskin verbityyppi 3:sta on esillä vain -llA:han loppuvat muodot. Preesensissä on runsaasti astevaihtelullisia verbejä. Puhtaasti kieliopillisena harjoitteena kortteja voikin ensin jakaa kahteen ryhmään aikamuodon mukaan (Miten jakaisit kortit kahtia verbien perusteella?), jolloin oppijat ajetaan huomaamaan oleellinen kieliopillinen ero aikamuotojen välillä. Kortteja voi lajitella eri verbityyppeihin, jolloin oppija huomaa taivutuksen säännönmukaisuuksia. Ensimmäisessä vaihtoehdossa opettajan kannattaa olla tarkkana "Oletko kova tanssimaan?" -kysymyksen kanssa, sillä se sijoitetaan helposti perfektiksi, mikä tietenkin kielii siitä, että aikamuotojen eroista on jotain jo ymmärretty. Kysymyksissä on myös eräs konditionaalimuotoinen preesens.

Kaikki kysymykset eivät ole relevantteja aikuisten maailmassa (Oletko leikkinyt hippaa?), mutta korttien luonteen vuoksi mitään kysymystä ei tarvitse naurettavana karsia pois missään ryhmässä, koska kukaan on tuskin lentänyt luudallakaan. Lyhyissä kysymyksissä on paljon arkipäivästä vierasta sanastoa (esim. voltti, kilpaa, serenadi, itseksesi, virpomassa, karkuteillä), mutta kolme-nelisanaiset kysymykset pysyvät silti helposti hallittavina.

Vastauskortit voi suuripiirteisesti jakaa kolmenlaisiin: myöntäviin (1/2), kieltäviin (1/5) ja ehdollisiin (loput). Vastaukset ovat kieliopillisesti useimmiten loogisia korttien kysymyksiin, mutta yleispäteviä ne eivät pelin luonteen vuoksi voi olla (esim. "Mielelläni"). Näin ollen vastauskorteissa on alkeistasolla melkoinen pohtiminen. Varsinkin sellaisissa korteissa, joissa ei suoraan kielletä tai myönnetä, edistyneemmät ryhmät saavat opetella lukemista rivien välistä. Vastauskorteilla edistyneet ryhmät voivat pohtia myös kohteliaisuuden tasoja, sillä vastauksia on tokaisusta "Älä unta nää" aina lempeämpään "Älä hassuttele. Eihän kukaan sellaista tekisi." -lausahdukseen. Samalla opettaja voi ohjata oppijat huomaamaan sosiolektejä arvuuttelemalla, kuka voisi minkäkinlaisen vastauksen antaa.

Jokaisessa kortissa on kuva, joka antaa osviittaa kortin kysymyksestä tai vastauksesta. Kuvat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä tai aina osuviakaan: Jos käärmepelkoa tiedustellaan kortissa, soisi kuvassa esiintyvän sen käärmeen. Hikka näyttää päänsäryltä ja tanssiminen iloiselta horjahtamiselta. Arvaukseni on, että kuvat on poimittu jostain muusta Reuhurinteen materiaalista.

Oman pakkani löysin kierrätyspisteestä. Googletettuani totesin, että painos on ilmeisesti loppu, mutta ainakin Helmet-kirjastoissa on kappale lainattavaksi.  Pelikolla on vastaavat "Höpön löpön" -kortit, ja mökin ullakotkin on hyvä myllätä.