Sana
sanottavana (Finn Lectura) on sana- ja sanontapeli edistyneille suomen
kielen oppijoille. Pelissä kerätään mahdollisimman paljon pisteitä
tehtäväkortteja suorittamalla, ja peliaikaa säätelee ensimmäisenä
maaliin päässyt pelaaja. Matkalla on ryöstö-, tuplaus- ja jokeriruutuja.
Pelissä on kuusi tehtävätyyppiä, joista kaksi keskittyy erityisesti
sanontoihin, kolme sananmuodostukseen ja yksi tyyliin.
Vihreässä
pakassa sanontoja täydennetään kolmen valikoimasta kuten "lyhyestä
_______ kaunis" (tarina/nuoruus/virsi). Vaaleanpunaisessa valitaan
parhaiten kuvaava merkitys sanonnalle tai valitaan kolmesta oikea
sanonta. Näissä kahdessa pakassa on pääosin eri sanonnat, mutta
samojakin löytyy kymmenen viisitoista. Siltikin peli sisältää lähemmäs
sata keskeistä suomalaista sanontaa tai kirjallisuuslainausta. Sekä
vihreitä että vaaleanpunaisia kortteja opettaja pääsee selittämään
urakalla, ellei sanontoja ole käyty läpi luokassa vaikka "päivän
sanonnan" tapaan.
Keltainen
pakka sisältää erilaisia tyyliharjoituksia. Alussa selitetään usein
tilanne ja puhuja. Kolmesta vaihtoehdosta on valittava tilanteeseen
sopivin teksti: Mitä virallisessa kyltissä voisi lukea? Mikä on
kohteliain ja epäkohteliain tapa pyytää kaveria olemaan hiljaa
kirjastossa? Mikä on sopivin otsikko viihdelehteen? Yksi vaihtoehto on
sopivampi vaihtoehto kuin muut, mutta korttien avulla voi puhua siitä,
että tyyliin vaikuttavat myös monet muut asiat kuin vain sanat ja niiden
järjestys. Esimerkiksi opettaja on mielestäni kohteliaampi sanoessaan
hymyillen "Pulinat pois ja töihin!" kuin kuivakasti "Voisitko keskittyä
tehtäviisi?".
Oranssissa
pakassa on kolme sanaa, joista kaikista on poistettu yksi, sama
kirjain. Usein on tiedettävä kaikki kolme sanaa selvittääkseen, mikä
kirjain on kyseesssä (_ä_i, ta_ _i, _attila > k). Mukana on paljon
sanoja, jotka eivät ole perussanastoa, kuten naarata, pöpelikkö ja
kuurupiilo. Sinisen pakan tehtävissä kirjaimet tai tavut järjestetään
oikeaan järjestykseen. Täytyy sanoa, että oma hahmotuskyky joutui
koetukselle, kun näitä tehtäviä ratkoin. Punaisessa pakassa on kolmen
sanan ryhmä, joista yksi ei kuulu joukkoon. Usein sanat muistuttavat
toisiaan äänteellisesti (hortoilla/heräillä/harhailla).
Peliä
varten on nähty valtavasti vaivaa, eikä tällaista määrää
tehtäväkortteja (300) kannata keksiä uudestaan. Pelin sanotaan
soveltuvan B-tason opiskelijoille, mutta mielestäni tällä tasolla
tarvitaan vahvaa opettajan ohjausta tai pelin soveltamista koko ryhmän
kanssa pelattavaksi (yksittäiset tehtävät tunnin virkistyksenä). Peliä
voi mielestäni hyvin käyttää C-tasolla sekä varsinkin yläkouluikäisten
äidinkielisten oppitunneilla.
Kooltaan
peli on mukanakuljetettava, mutta sekä pelilaudan että korttien
materiaali on useampaan käyttökertaan liian heikkoa. Myös saranoiltaan
aukeava pahvilaatikko on vaikea saada pysymään kiinni ensimmäisen
avaamisen jälkeen.
Sutinassa 3/2014 on peliarvio (vaatii yhdistyksen jäsenyyden): http://www.s2opettajat.fi/jasensivut/sutinan-arkisto/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti