Peliesittely: Sana sanottavana

Sana sanottavana (Finn Lectura) on sana- ja sanontapeli edistyneille suomen kielen oppijoille. Pelissä kerätään mahdollisimman paljon pisteitä tehtäväkortteja suorittamalla, ja peliaikaa säätelee ensimmäisenä maaliin päässyt pelaaja. Matkalla on ryöstö-, tuplaus- ja jokeriruutuja. Pelissä on kuusi tehtävätyyppiä, joista kaksi keskittyy erityisesti sanontoihin, kolme sananmuodostukseen ja yksi tyyliin. 

Vihreässä pakassa sanontoja täydennetään kolmen valikoimasta kuten "lyhyestä _______ kaunis" (tarina/nuoruus/virsi). Vaaleanpunaisessa valitaan parhaiten kuvaava merkitys sanonnalle tai valitaan kolmesta oikea sanonta. Näissä kahdessa pakassa on pääosin eri sanonnat, mutta samojakin löytyy kymmenen viisitoista. Siltikin peli sisältää lähemmäs sata keskeistä suomalaista sanontaa tai kirjallisuuslainausta. Sekä vihreitä että vaaleanpunaisia kortteja opettaja pääsee selittämään urakalla, ellei sanontoja ole käyty läpi luokassa vaikka "päivän sanonnan" tapaan. 

Keltainen pakka sisältää erilaisia tyyliharjoituksia. Alussa selitetään usein tilanne ja puhuja. Kolmesta vaihtoehdosta on valittava tilanteeseen sopivin teksti: Mitä virallisessa kyltissä voisi lukea? Mikä on kohteliain ja epäkohteliain tapa pyytää kaveria olemaan hiljaa kirjastossa? Mikä on sopivin otsikko viihdelehteen? Yksi vaihtoehto on sopivampi vaihtoehto kuin muut, mutta korttien avulla voi puhua siitä, että tyyliin vaikuttavat myös monet muut asiat kuin vain sanat ja niiden järjestys. Esimerkiksi opettaja on mielestäni kohteliaampi sanoessaan hymyillen "Pulinat pois ja töihin!" kuin kuivakasti "Voisitko keskittyä tehtäviisi?".

Oranssissa pakassa on kolme sanaa, joista kaikista on poistettu yksi, sama kirjain. Usein on tiedettävä kaikki kolme sanaa selvittääkseen, mikä kirjain on kyseesssä (_ä_i,  ta_ _i,  _attila > k). Mukana on paljon sanoja, jotka eivät ole perussanastoa, kuten naarata, pöpelikkö ja kuurupiilo. Sinisen pakan tehtävissä kirjaimet tai tavut järjestetään oikeaan järjestykseen. Täytyy sanoa, että oma hahmotuskyky joutui koetukselle, kun näitä tehtäviä ratkoin. Punaisessa pakassa on kolmen sanan ryhmä, joista yksi ei kuulu joukkoon. Usein sanat muistuttavat toisiaan äänteellisesti (hortoilla/heräillä/harhailla).

Peliä varten on nähty valtavasti vaivaa, eikä tällaista määrää tehtäväkortteja (300) kannata keksiä uudestaan. Pelin sanotaan soveltuvan B-tason opiskelijoille, mutta mielestäni tällä tasolla tarvitaan vahvaa opettajan ohjausta tai pelin soveltamista koko ryhmän kanssa pelattavaksi (yksittäiset tehtävät tunnin virkistyksenä). Peliä voi mielestäni hyvin käyttää C-tasolla sekä varsinkin yläkouluikäisten äidinkielisten oppitunneilla. 

Kooltaan peli on mukanakuljetettava, mutta sekä pelilaudan että korttien materiaali on useampaan käyttökertaan liian heikkoa. Myös saranoiltaan aukeava pahvilaatikko on vaikea saada pysymään kiinni ensimmäisen avaamisen jälkeen. 

Sutinassa 3/2014 on peliarvio (vaatii yhdistyksen jäsenyyden): http://www.s2opettajat.fi/jasensivut/sutinan-arkisto/

Peli on lopputyö opettajan pedagogisissa opinnoissa. Tekijöiden essee pelistä on luettavissa Helsingin yliopiston sivuilta. Dokumentti sisältää muun muassa yksityiskohtaiset peliohjeet. blogs.helsinki.fi/opetutkii/files/2013/05/Hirvonen-Löfgren.pdf