Kieli on myös eleitä.
Näin raflaavasti Helsingin yliopisto julkaisi uutisen viime elokuussa.
Kielitieteilijää otsikko ei yllätä, mutta varmasti tutkimustuloksissa on
paljon mielenkiintoista, kun vain ehdin lukea. Puhumaan opettelevaa
lasta läheltä havainnoidessani olen huomannut, että kieli on - ainakin
hänellä - aluksi pitkälti myös onomatopoetiaa. Kerhosta tultuaan lapsi
sanoo kerhotädin nimen ja puhaltaa, liikuttaa osoittavaa etusormeaan
ylös samalla nostaen intonaatiotaan ja sitten laskien samaista
u-äännettä. Lopuksi hän nauraa kihertäen ilmoittaa "pläts". Näin on
kerrottu tarinaa saippuakuplista.
Samalla tavoin suomen oppija voi tukea verbaalista kommunikaatiotaan non-verbaalisin keinoin. Keinoja voi harjoitella esimerkiksi Kockatoo!-pelin avulla heti opintojen alussa. Pelissä 90 erilaista kuvaa on jaettu kolmeksi korttipinoksi vaihtelun takaamiseksi. Luokkaympäristössä pelejä riittää siis vähintään kolmelle ryhmälle.
Ohjeiden mukaan korttipinon neliönmuotoiset kortit levitetään pöydälle, ja samansisältöisistä isommista korteista vuorossa oleva pelaaja arpoo matkittavan kuvan. S2-opetuksessa korttien määrää voidaan rajoittaa, jolloin tosin samansisältöisiä kuvia täytyy hieman etsiä toisesta pakasta. Järkevämpää kuitenkin lienee, että vuorossa oleva pelaaja vain ajattelee tiettyä kuvaa, jolloin pakkoja vapautuu yhteensä kuudelle ryhmälle. Muiden pelaajien tulisi arvata oikea kuva vuorossa olevan pelaajan onomatopoeettisesta ääntelystä ja kasvojen ilmeistä - sanoja tai käsiä ei saa käyttää. Peliohjeiden mukaan nopein arvaaja ja arvuuttaja saavat kortit itselleen, mutta pisteitä voidaan jakaa vain arvaajille tai paperille, jos kuvia ei ole kuin yhdet ryhmässä.
Vaikka kuvasarjat voi helposti itse koostaa verkosta löytyvistä kuvapankeista, kuvien kirjon keksimisessä kultakalasta ja Pump-tunnista kananmunan vatkaamiseen tai raudantaontaan on työnsä. Toisaalta pelin kuvat ovat laadultaan hieman epätarkkoja, ja varsinkin ihmisten pukeutuminen henkii jo menneitä vuosikymmeniä. Korttiakavalkadin itse koostamalla saisi myös arkipäivään tiiviimmin liittyvää materiaalia, mutta herättelisikö se kiperistä sanastollisista esteistä selviytymisen tunnetta?
Pelistä tullee juttua myös Sutinaan 2/2017.
Katso myös Arvaa mikä?
Samalla tavoin suomen oppija voi tukea verbaalista kommunikaatiotaan non-verbaalisin keinoin. Keinoja voi harjoitella esimerkiksi Kockatoo!-pelin avulla heti opintojen alussa. Pelissä 90 erilaista kuvaa on jaettu kolmeksi korttipinoksi vaihtelun takaamiseksi. Luokkaympäristössä pelejä riittää siis vähintään kolmelle ryhmälle.
Ohjeiden mukaan korttipinon neliönmuotoiset kortit levitetään pöydälle, ja samansisältöisistä isommista korteista vuorossa oleva pelaaja arpoo matkittavan kuvan. S2-opetuksessa korttien määrää voidaan rajoittaa, jolloin tosin samansisältöisiä kuvia täytyy hieman etsiä toisesta pakasta. Järkevämpää kuitenkin lienee, että vuorossa oleva pelaaja vain ajattelee tiettyä kuvaa, jolloin pakkoja vapautuu yhteensä kuudelle ryhmälle. Muiden pelaajien tulisi arvata oikea kuva vuorossa olevan pelaajan onomatopoeettisesta ääntelystä ja kasvojen ilmeistä - sanoja tai käsiä ei saa käyttää. Peliohjeiden mukaan nopein arvaaja ja arvuuttaja saavat kortit itselleen, mutta pisteitä voidaan jakaa vain arvaajille tai paperille, jos kuvia ei ole kuin yhdet ryhmässä.
Vaikka kuvasarjat voi helposti itse koostaa verkosta löytyvistä kuvapankeista, kuvien kirjon keksimisessä kultakalasta ja Pump-tunnista kananmunan vatkaamiseen tai raudantaontaan on työnsä. Toisaalta pelin kuvat ovat laadultaan hieman epätarkkoja, ja varsinkin ihmisten pukeutuminen henkii jo menneitä vuosikymmeniä. Korttiakavalkadin itse koostamalla saisi myös arkipäivään tiiviimmin liittyvää materiaalia, mutta herättelisikö se kiperistä sanastollisista esteistä selviytymisen tunnetta?
Pelistä tullee juttua myös Sutinaan 2/2017.
Katso myös Arvaa mikä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti