Peliesittely: Suupaltti

Suupaltti (Finn Lectura) on valtava paketti tilanneharjoituksia taitotasoille A1.3 - B1.1. Peliin kuuluu 507 tehtäväkorttia kahdeksassa kategoriassa: terveyskeskus, ravintola, urheiluhalli, ruokakauppa, kirjasto, koulu ja päiväkoti, kauppakeskus ja katu. Pelinappuloita on viisi. Pelilaudalla liikutaan nopalla, ja joka kierroksella pelaaja nostaa tehtäväkortin tai -kortteja jostakin pakasta. Pelin voittaa se, joka on käynyt kolmessa eri rakennuksessa ja ehtii ensimmäisenä kotiin.

Peli on ensisijaisesti suunnattu aikuisille, mutta sopii mielestäni myös nuorille. Opettaja voi kortteja poistamalla tai säästämällä päättää, harjoitellaanko drinkin tilaamista baarissa vai ei. Suurin osa Ravintola-korteistakin keskittyy ruokaravintolan tilanteisiin.

Jokaisessa korttipakassa on neljäntyyppisiä tehtäviä: Näyttelemistehtävässä pitää tuottaa tekstiä kuvan vihjeiden mukaisesti eli toimia kuin tilanne olisi aito tosielämän tilanne. Ääntämiskortissa on sanottava kyseiseen paikkaan liittyvä sana, jonka muut kirjoittavat paperille. Sanan merkitys voidaan yhdessä tarkistaa kuvasta. Monivalintakortissa on pääteltävä sopivin vastaus jonkun repliikkiin. Mitä sanot, jos myyjä kaupassa sanoo: "Kortilla ei valitettavasti voi nyt maksaa?". Puhekielikorttien yleispuhekielinen virke muutetaan kirjakieliseksi. Kahteen viimeiseen on vastaukset peliohjeissa, mutta kaksi ensimmäistä hyväksyy peliporukka. Suupaltti ei kannustakaan opiskelijoita kilpailemaan toisiaan vastaan, vaan selvittämään yhdessä mahdollisia ratkaisuja suomen kielen pulmiin. Voitto riippuu suurelta osin nopanheitto-onnesta.

Pelin ehdoton valtti on sen laajuus. Lyhyitä tehtäviä on monesta eri tilanteesta ja paljon. Tykkään väsätä itsekin jos minkämoisia pelikortteja, mutta piirustustaidottomana on hankala saada kasaan yksiselitteisiä ja visuaalisesti yhdenmukaisia korttipakkoja. Pelin hinnalla ei myöskään maksa vaivaa tehdä itse. Pelin kortteja voi käyttää myös ilman pelilautaa yhteiseen jokapäiväiseen aamu(aivo)jumppaan dokumenttikameran tai kiertävien tehtäväpisteiden avulla. 

Pelin ongelma on sen materiaali. Voin kuvitella, ettei hutera pahvilaatikko, löperö pelilauta eivätkä  varsinkaan ohuet kortit kestä lukuisia pelikertoja. Tällaisen korttimäärän laminoinnissa on myös oma tekemisensä. Pelilaatikko on melko iso, mutta matala. Itse tykkäisin helpommin kuljetettavasta versiosta liikkuvana opettajana, mutta toisaalta suuren pelilaudan ympärille mahtuu isompikin joukko.

Peli on lopputyö opettajan pedagogisissa opinnoissa. Tekijöiden essee pelistä on luettavissa täältä: blogs.helsinki.fi/opetutkii/files/2013/05/Keisu-Paloneva-Suupaltti.pdf

EDIT Sutinassa 1/2016 on myös pelin esittely (vaatii jäsenyyden ja kirjautumisen).