Peliesittely: Viivi ja Wagner -parisuhdepeli

Löysin kirjastosta taannoin Tuttu juttu -parisuhdepelin. Osasin ounastella, että monet kysymykset ovat hivenen vanhentuneita, mutta kyllä minut löi ällikällä se, kuinka rasisitisiakin kysymyksiä pelissä oli. Hurjan raakkaamisen seurauksena käsiini jäi aika vähän alkuperäisistä korteista. Osittain tosin pinoja verotti myös puolisoon viittaava sana, joka ei luokkakontekstiin sopisi.

Ajattelin antaa toisen tilaisuuden parisuhdepeleille, ja tutustuin Viivin ja Wagnerin parisuhdepeliin. Kortteja tavattuani tajusin, että pelihän on sama (ja liian vähän siivottu!) versio vanhasta Tuttu jutusta. Pahimmat kortit oli poistettu, mutta jäljellä oli edelleen stereotypioita ja aivan liian henkilökohtaisia kysymyksiä edes ystävien kanssa pelattavaksi. En käyttäisi peliä lautapelinä luokassa edes korttien karsinnan jälkeen, sillä luokkasuhteet eivät välttämättä lämpene läheskään sellaiselle tasolle, jolla toisesta tiedetään kysymyksiin vastaukset.

Joitakin kortteja voi toki käyttää keskustelunherättäjinä luokassa aikuisilla suomen oppijoilla. Kortit on jaettu neljään kategoriaan: Koti ja parisuhde, Mennyt ja tuleva, Raha ja työ sekä Rakkaus ja erotiikka. Sanomattakin selvää, että viimeisen pakan korteista saa heittää menemään lähes kaikki, mutta jos opettajan rahkeet riittävät, voi luokassa pohdiskella sellaisia kysymyksiä kuin "Pitääkö rakkauden kestää kaikki?" tai "Mikä on kantasi avioliiton suhteen?". 

Koti ja parisuhde -korteissa on paljon kumpi-kysymyksiä, kumppani-sanaa sekä possessiivisuffikseja. Loput vähät sopivat hyvin luokkakeskusteluun: "Oletko eläinrakas?", "Osaatko tapetoida?" tai "Minkä tanssin osaat parhaiten?". Mennyt ja tuleva -korteissa on paljon imperfektiä ja perfektiä, mutta myös parisuhteeseen ja jopa erotiikkaan viittaavia kortteja. Luokassa voisi käyttää sellaisia kysymyksiä, jotka tiedustelevat viimeisintä kirjastokäyntiä, tärkeintä saavutusta tai kuvitelmaa itsestä vanhana. Eniten käteen jää kortteja kategoriasta Raha ja työ. Tässä luokassa on myös jonkin verran konditionaalikysymyksiä esimerkiksi lottovoitosta tai lainanottamisesta, mutta myös käytännön työlämästä: "Menetkö töihin, vaikka olet sairas?" tai "Ostatko muovi- vai paperikasseja?".

Huomautan vielä, että pelin kohderyhmäksi on kaavailtu aikuisia. Millään muotoa peliä ei voi sinällään ottaa käyttöön luokassa, vaan opettajan on käytävä jokaisesta luokasta kaikki 400 kysymyskorttia läpi ennen pelaamista.

Summa summarum, rahat ja aikansa voi tuhlata järkevämminkin suomen kielen opetuksessa.