Tänään kävin virkistäytymässä Digijoujoun loppuseminaarissa. Digijoujou tähtää luomaan uutta monimuotoista ja monimediaista pedagogiikkaa kotimaisten kielten opetukseen ja ohjaukseen, jotta monimuotoiset opintopolut olisivat mahdollisia. Hankkeen kaarta esittelivät Heidi Rontu (Aalto-yliopisto) ja Taina Juurakko-Paavola (Hämeen amk). Erityisesti he nostivat esiin kollegiaalisen yhteistyön ja tuen sekä lopputuotteiden jakamisen. Hankkeen tuotoksia onkin mittava lista, ja ne ovat yleisesti käytettävissä. Hankkeen verkkosivuilta löytyvät linkit materiaaleihin sekä esimerkiksi hankkeen blogikirjoitukset yhdistettynä julkaisuksi Hiki, ähky ja loikka - Osallistujien pedagogisia mietteitä ja ideoita matkan varrelta. Julkaisu sisältää esimerkiksi käytännön vinkkejä oman opetuksen digiyttämiseen.
Irmeli Pietilä (Haaga-Helia amk) käytti puheenvuoron informaalista oppimisesta ja sen kehittämisestä käytännönyhteisöissä sekä kokeilukulttuuriin kannustamisesta. Kuulijoiden kanssa hän totesi, että opettajia ajavat eteenpäin opiskelijat, kollegat, yhteistyö ja uuden kokeilu - digi tulee renkinä. Hän painotti, että hankkeessa opittiin ennen kaikkea yhteistyötä.
Pietilä esitteli myös yrittäjämäisen ajattelutavan yhteistyöhön ja opetuskokeiluihin (effectuation theory). Uuden edessä epävarmuutta on siedettävä ja uutta kokeiltava, vaikka epäonnistuisi. Maaliin ei välttämättä päästä, mutta jonnekin voi yrittää. Teoria perustuu viidelle periaatteelle:
Tästä Pietilän esitysgrafiikkaan.
Pietilä toteutti kokeilevaa opetusta jakamalla osallistujat ryhmiin keskustelemaan hankkeen tärkeimmistä viemisistä ja jatkosuunnitelmista kuvakertomuksin.
Lounaan jälkeen osallistujat saivat nauttia hankkeen erilaisista toteutuksista messukävelyjen muodossa. Hankkeessa mukana olleet opettajat esittelivät konkreettisia tuotoksiaan kymmenellä eri pisteellä pienryhmille. Suomi toisena kielenä -opetuksen kannalta kiinnostavimmista koostan oman tekstin tänne. Loppukoontiin minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta jäädä.
Pietilä esitteli myös yrittäjämäisen ajattelutavan yhteistyöhön ja opetuskokeiluihin (effectuation theory). Uuden edessä epävarmuutta on siedettävä ja uutta kokeiltava, vaikka epäonnistuisi. Maaliin ei välttämättä päästä, mutta jonnekin voi yrittää. Teoria perustuu viidelle periaatteelle:
- Pyy pivossa: tekemään kannattaa lähteä, kun kyllin hyvät tekijät ovat kasassa
- Varaa hävitä: pitää määrittää rajat, joihin asti yritetään, kuinka paljon saa mennä pieleen
- Limonadi: niin hyvät kuin huonotkin yllätykset on käännettävä käyttövoimaksi
- Tilkkutäkki: ihmiset lähtevät mukaan omalla varaa hävitä - periaatteellaan ja antavat lupauksen itselleen
- Koneen kapteeni: kontrolloitavissa olevaa tulevaisuutta ei tarvitse ennustaa
Kun periaatteet täyttyvät, resurssien kehä laajenee, mutta tekijöiden kehä suppenee. Näin ollen ideoiden haarominen jää, työskentely fokusoituu ja lopulta tuottaa tuloksia.
Tästä Pietilän esitysgrafiikkaan.
Pietilä toteutti kokeilevaa opetusta jakamalla osallistujat ryhmiin keskustelemaan hankkeen tärkeimmistä viemisistä ja jatkosuunnitelmista kuvakertomuksin.
Lounaan jälkeen osallistujat saivat nauttia hankkeen erilaisista toteutuksista messukävelyjen muodossa. Hankkeessa mukana olleet opettajat esittelivät konkreettisia tuotoksiaan kymmenellä eri pisteellä pienryhmille. Suomi toisena kielenä -opetuksen kannalta kiinnostavimmista koostan oman tekstin tänne. Loppukoontiin minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti