Peliesittely: Rappakalja

Rappakaljan 400 kortissa on yhteensä 2 000 suomenkielistä sanaa, jotka eivät kuulu päivittäiseen sanavarastoon. Monet sanoista tuntuvat tulevan murteista tai vanhasta sanastosta (kapo eli nuori nainen tai morsian), eri alojen erityiskielistä (voltata eli ajaa ympyrää ravien volttilähdössä) ja muista kielistä (inträssi on korko). Olisi mielenkiintoista tietää, miten sanat ja niiden merkitykset on kerätty. Sanojen merkitysten tarkkuudesta voi väitellä, sillä esimerkiksi tymä on korttien mukaan liimaa,  mutta avomies tiesi kertoa, että samalla nimellä kutsutaan myös todella huonoa säätä. Ilmeisesti sää on kuin liimaa, kun siinä ei voi lentää.

Rappakaljassa yksi ottaa kortin ja lukee ruletin osoittaman sanan ääneen. Kaikki kirjoittavat paperille selityksen sanasta - kortin valinnut pelaaja oikean vastauksen. Kaikki vastauslaput luetaan ääneen (jotta käsiala ei paljasta oikeaa vastausta), ja pelaajat veikkaavat oikeaa vastausta. Pelilaudalla edetään saatujen pisteiden mukaan, ja ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa.

Kieli-ihmistä innostaa kaikkien itselle vieraiden sanojen merkitys. Uskoisin, että sanoilla leikittely uppoaa myös vähemmän kielestä kiinnostuneisiin nuoriin ja aikuisiin, kun palturia saa lasketella minkä ehtii. Paljastusten myötä sitä oppii ihan vahingossa uusia sanoja, ja seuraavalla pelikerralla on jo viisaampi. Peli on tarkoitettu enimmillään kahdeksalla yli 12-vuotiaalle pelaajalle, mutta sanoja riittää kyllä koko luokalliselle, jos hankkii muutaman nopan sanojen valikointiin, kolikoita tai muita pikkuesineitä pelinappuloiden virkaa toimittamaan ja piirretyt etenemispelilaudat. 

S2-opetukseen luulen pelin olevan liian haastava ja toisaalta sanaston osalta hyödytön, vaikka jotkin sanat olisivatkin kieliä osaaville oppijoille mahdollisia selittää. Itse selittämisen harjoitteluun voi käyttää Alias-pelejä, joissa sanasto on tutumpaa.

Katso myös Alias-pelit.

Suomen murteiden sanakirjasta voi tarkistaa joitakin sanoja, mutta sanojen verkkoon vieminen on vielä kesken.