Piktureka!n
pelilauta koostuu yhdeksästä isosta, kuvitetusta pahvinpalasta. Palat
ovat kaksipuoleisia, ja ne asetellaan joka pelissä eri järjestykseen,
mutta pelilauta saattaa muuttua myös yhden pelikerran joka kierroksella.
Pelin tarkoituksena on löytää tehtäväkorttien määrittämiä asioita
pelilaudalta.
Pahvinpaloista koostuva pelilauta on Piktureka!n huononpuoleisesta annista parasta S2-opetukseen. Pelilaudasta löytää jos minkämoista vekotinta ja oliota kuvailuun. Toisaalta tasavärinen lauta on tehty tarkoituksella sekavaksi, eikä se siten oikein sovi erilaisille oppijoille. Vaikka Kaleidoksen kuvat ovat yhtä lailla täynnä yksityiskohtia, niissä värit helpottanevat hahmottamista edes vähän.
Korttipakkojen käyttö peliohjeiden mukaan jää vieläkin ohuemmaksi: Sinisissä korttien kuva pitää paikantaa laudoilta. Vihreissä ja punaisissa korteissa pelilaudalta pitää löytää kuvia, jotka sopivat kortin ilmoittamaan kategoriaan tai sanaan. Kortit saattaisivat toimia hyvinkin, jos niissä olisi enemmän kategorioita kuten "haisevat esineet" tai "ajoneuvot", jolloin etsimisen jälkeen voisi vielä nimetä asioita, mutta pilvien, nuottien tai savun etsiminen laudalta ei ole kovin hedelmällistä. Kortteja ei myöskään ole kuin vaivaiset 90. Tekstikorttien ongelmana on myös monikielisyys: samoihin kortteihin on tungettu kaikki pohjoismaalaiset kielet, mikä voi aiheuttaa sekaannusta. Sinänsä korteissa on mukavasti monikon perusmuotoa ja joka-relatiivipronominia.
Onneksi en monta euroa tähän kierrätysryhmästä hankkimaani peliin tuhlannut. Ehkä lautoja voisi käyttää tarinankerronnan tai draaman alkupisteenä Tarinanoppien (1 & 2) tapaan tai väliverryttelynä sanojen etsimiseen ryhmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti