Peliesittely: Dixit

Dixitissä tarinankertoja valitsee käsissään olevista korteista yhden ja kertoo kortista virkkeen muille. Muut valitsevat omista korteistaan yhden, joka sopii parhaiten kerrottuun. Kortit sekoitetaan, ja levitetään pöydälle. Tämän jälkeen jokainen saa äänestää korttia, jonka kuvittelee olevan tarinankertojan. Arvauksista saatujen pisteiden mukaan kukin pelaaja etenee pelilaudalla.
 

Pelin vaikeustasoa eli tarinankerronnan tasoa voi säätää pisteidenlaskua muuttamalla. Pelin pisteidenlasku sopii edistyneille pelaajille, jotka kykenevät valitsemaan erilaisista tuotoksistaan sopivimman ja näin taktikoimaan tarpeeksi paljastavan, mutta tarpeeksi salaperäisen virkkeen välillä. Pisteyttämisen voi riisua yksinkertaisemmaksi, jolloin esimerkiksi oikealla arvauksella pääsee eteenpäin. Kaikkein yksinkertaisinta on tietenkin levittää kerrallaan kortteja pöydälle, joista yhdestä tarinankertoja kertoo ja muut arvaavat kortin. Ohjeiden mukaan pelattaessa osallistujia voi kerrallaan olla kuusi.

Pelin 84 korttia ovat kooltaan sopivia kuvapelaamiseen. Korttien kuvasto on mystistä ja muutamissa korteissa jopa pelottavaa tai ahdistavaa (vankilaa, verta, piruja), mutta toisaalta osa korteista on länsimaisesta näkökulmasta toiveikkaita (lentämistä, taivasta, vaaleita värejä). Kortteja voi käyttää tarinankerrontasanaston (jättiläinen, taika, haltija) opettamiseen, mutta kaikista kuvista voi keksiä myös realistisia yksityiskohtia jo alkeistason kielitaidolla.

Jos peliin ei koe tarvitsevansa pelilautaa, Dixitin lisäkorttipakat (Quest, Journey, Origins ja Daydreams) käynevät sellaisinaan myös pelaamiseen. Dixit Odysseyssa on hieman uudistetut säännöt ja tietenkin kortit. 

Pelistä on juttua Sutinassa 1/2017.
Katso myös muut tarinankerrontapelit, joiden tapaan näitäkin kortteja voi käyttää: Tarinanopat 1 ja 2, Minä itse kerron tarinan ja Ateneumin taidepakka.