Herra
Hakkaraisella on aakkosista kahdet kortit, joita voi pelata perinteisen
muistipelin tavoin tai niin, että etsittävä kortti arvotaan toisesta
korttipakasta. S2-oppijoilla kortteja voi käyttää ääntämisen
harjoittelemiseen; kussakin kortissa on mahdollisimman paljon tietyn
aakkosen ääntämistä lauseen muodossa. Kortit voi levitellä ympäri
luokkaa tyhjän paperin kera, ja pyytää oppijoita yhdessä keksimään
sanastoa aakkosten innoittamana - joko kirjaimesta tai kuvasta. Lauseita
tai tarinoitakin voi tietysti muodostaa, mutta opintojen alkuvaiheessa
tällainen on haastavaa.
Korttien
lauseiden vaikeimpia asioita ovat passiivi, monikon taivutusmuodot,
imperfekti, lauseenvastike ja harvinaisemmat nominien taivutustyypit.
Sanasto on kuitenkin se, joka tekee korteista oikeasti haastavan;
ensimmäisiin sanoihin ei useinkaan kuulu aave, ilkikurinen, taituri tai
uupunut. Toisaalta äidinkieliselle pelaajalle käytetyt sanat luovat
pakottomuuden tunnun muuten samaa äännettä toistavaan lauseeseen.
Lauseet sulavat mukavasti yhteen kirjoista poimittujen (?) kuvien
kanssa. Ehkä kortteja voisi käyttää aakkosten ja äänteiden
kertausharjoituksena opintojen myöhemmässä vaiheessa? Minisanastojen
kanssa peruslausetyyppejä edustavat lauseet ovat ymmärrettävissä
apukieltä käyttävissä ryhmissä helposti, ja samalla oppija saattaa
sisäistää hieman sitä, kuinka olennaista taivuttaminen suomen kielessä
on.
Käytännöllisenä
ihmisenä annan miinusta siitä, että pelilaatikko on joutavan iso
korttipakkaan nähden. Ilmeisesti pienikokoiset pelit eivät vain kaupassa
osu silmään ja tule ostetuksi. Kortit tuntuvat kestäviltä, sillä ne
ovat laminoituja.
Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017.
Ks. myös Aakkoset-postaus, jossa linkit muihin aakkospeleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti