Lorupussit

Lorupussit taitavat monimuotoisuutensa takia sopia kaikille ryhmille: Lapsille perinteisiä loruja, aikuisille runopusseja. Värssyjä oppijoiden omista kulttuureista, kansanperinnettä Suomesta. Liikuntaohjeita välipalaksi, ajatelma tunnin alun merkiksi. Väittämä mielipiteen kertomisen pohjaksi, valokuva tarinan alkajaisiksi tai esine kuvailuun. Se on vain niin jännää, kun ei tiedä, mitä saa!

Perinteisten lorupussien teko on aika pienen vaivan takana. Verkosta googlaamalla saa lorut listassa, ja kuviakin on kuvapankeissa tulostettavaksi. Itse olen myös vanhat lastenlaulujen nuottikirjat kuvineen leikkonut ja laminoinut laulupussiksi kotikäyttöön. Tätäkin helpompaa on pyytää oppijoita etsimään (vaikka annetuilta sivuilta) mukavalta kuulostavan lorun ja kuvittamaan sen yhteiseen pussiin laitettavaksi.  Kortin voi arpoa joka tapaamiskerralla esimerkiksi kartonkisesta lahjakassista tai vanhasta tyynyliinasta, jos sopivampaa kangaskätköä ei ole saatavilla.

Tai sitten voi ostaa valmiin. Lorupusseja on laululeikkeinä ja liikuntaleikkeinä, on liikenneloruista, käytöksestä ja äänteiden harjoittelusta. Kuvissa esiintyvässä äännelorupussissa harjoitellaan eritoten r- ja s-äänteitä. Korteissa on paljon loruja eläimistä ja lasten maailmasta. Sanasto on hyvin moninaista ja varmasti äidinkieliselle rikastavaa, mutta S2-oppijalle ehkä hieman liikaa tunnilla opittavaksi. Minulle ainakin uusia sanoja olivat ripukka, sipittää ja sipostella. Voisin lorupussia käyttää selkeästi ääntämisen harjoitteluun miettimättä sisältöä (eli todennäköisesti en) tai sitten edistyneiden lasten kanssa. Muhun tämän lorupussin lorut eivät oikein iskeneet. Liian pedagogisia makuuni, mutta minä en olekaan puheterapeutti.

Jos jollakulla on hyviä S2-opetukseen sopivia loruja, niin kommentoikaa ihmeessä loruketju!