Olen nyt muutaman viikon pakertanut koodauskurssilla, ja ehkä siksi
en pystynyt lukemaan tätä kirjaa minään kaunokirjallisena
mestariteoksena, vaan etsin kuumeisesti jokaisesta sanasta ja lauseesta
koodauksen perusajatuksia, ja aika monta löysinkin! Seuraavaksi juonipaljastuksia.
Ruby ei kirjassa viittaa ainoastaan Ruby-tyttösen etsimiin jalokiviin, vaan myös ohjelmointikieleen.
Myös muut kirjassa esiintyvät hahmot edustavat jotakin koodikieliin liittyvää.
Juoni on simppeli: Ruby lähtee etsimään vihjeiden perusteella jalokiviä,
ja kohtaa matkallaan erilaisia auttajia. Rubyn toiminta perustuu
ohjelmoinnillisen ajattelun esiintuomiseen: Ruby kyllä pukee
kouluvaatteet päälle kiltisti, mutta ei ota alta pyjamaa pois, koska
epämääräisissä ohjeissa isä ei riisumista erikseen maininnut. Suuri
jalokivien etsintäurakka voisi musertaa tytön, ellei hän tajuaisi jakaa
isoa ongelmaa nipuksi pieniä. Ohjelmoinnissa on laadittava hyvä
suunnitelma jalokivien löytämiseksi ja mietittävä tarkoin
etenemisjärjestys.
Pingviinit
(C++) opettavat, että koodikieli on kuin tarkkaa salakirjoitusta, jota
pitää vain ryhtyä ratkaisemaan. Ne myös painottavat yhteistyön ja joukon
voimaa. Rubiini löytyy. Lumileopardi
taas painottaa kokonaisuuksien hahmottamista ja hyvän idean
monistamisen tärkeyttä. Varsinkin aloittelijan kannattaa unohtaa pienet
yksityiskohdat ja luoda jonkinlaiset tikkaat lisämäällä puolan jäljeen
toinen puola ja kolmas puola ja... katolta saadaan poimittua toinen jalokivi. Ketut
taas hoitavat puutarhaansa hieman tehottomasti, mutta onneksi valintaa
ja totuusarvoja tuntemalla Ruby laittaa kasvipenkin kukoistamaan.
Robotit tekevät kuppikakkuja saman reseptin mukaan toistamalla tai
hieman reseptiä varioimalla ja muistuttavat, että koodimaailmassa
arvostetaan jakamista. Viimeistä jalokiveä etsiessään Ruby tapaa Djangon ja lemmikkikäärmeensä Pytonin.
Poikahahmo pitää metsää omanaan, mutta Ruby aikoo näyttää, että
tytötkin osaavat koodata. Lopuksi Rubylla onkin kasa uusia ystäviä.
Kirja sopii jo jonkin verran suomea opiskelleelle (A2.2 - B1) kielensä puolesta. Opettajan apua kuitenkin varmaan kaivataan vähintäänkin sanastossa. Kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä, joten kovin pitkään oppijan ei tarvitse ponnistella, vaikka kielitaso ei olisi aivan mukavuusalueella. Kuvat luonnollisesti auttavat ymmärtämään jonkin verran kehystarinan ohella. Suomen kielen opettajalle kirjan tekee mielenkiintoiseksi sadun jälkeen alkava tehtäväosio, jossa ohjelmoinnillista ajattelua harjoitellaan ja selitetään.
Tehtävissä harjoitellaan esimerkiksi yksiselitteisten ja yksityiskohtaisten ohjeiden antamista esimerkiksi hampaiden pesuun (imperatiivi) sekä käydään läpi monikon partitiivi ja viikonpäivät (isin-adverbeina) ja Rubyn vaatesäännöin. Totuusarvoja havainnollistetaan kuvalla ja kolmella väittämällä. Lukijan pitää löytää todet ja epätodet. Aikuisten kanssa olen leikkinyt samaa leikkiä suomen tunneilla siten, että parille kerrotaan kaksi totuutta ja yksi valhe itsestä. Kyselemällä parin on löydettävä valhe. Algoritmeja ja järjestettyjä käskyjonoja voi harjoitella etenemällä ruudukossa ylös, alas, oikealle ja vasemmalle etsien tietyt kuvat tietystä ruudusta. Toiminnalliseksi tämän tehtävän voi muuttaa siten, että hyvin järjestetyssä luokassa oppilas liikkuu pulpetin luota toiselle toisen oppilaan ohjeiden mukaisesti. Tietorakenteiden ja joukko-opin saloihin pääsee ruoan avulla: päärynän, parsakaalin ja porkkanan voi lajitella sen mukaan, ovatko ne (vihreitä) tai (vihanneksia) tai (vihreitä ja vihanneksia) tai (jotain muuta). Tällä tavoin suomen tunnilla voi laajentaa ruokasanastoa myös adjektiivien suuntaan. Ehkä luokittelu auttaa joitakuita myös muistamaan. Tuossa vain muutama esimerkki mahdollisista tehtävistä suomen tunnille.
Kirja sopii jo jonkin verran suomea opiskelleelle (A2.2 - B1) kielensä puolesta. Opettajan apua kuitenkin varmaan kaivataan vähintäänkin sanastossa. Kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä, joten kovin pitkään oppijan ei tarvitse ponnistella, vaikka kielitaso ei olisi aivan mukavuusalueella. Kuvat luonnollisesti auttavat ymmärtämään jonkin verran kehystarinan ohella. Suomen kielen opettajalle kirjan tekee mielenkiintoiseksi sadun jälkeen alkava tehtäväosio, jossa ohjelmoinnillista ajattelua harjoitellaan ja selitetään.
Tehtävissä harjoitellaan esimerkiksi yksiselitteisten ja yksityiskohtaisten ohjeiden antamista esimerkiksi hampaiden pesuun (imperatiivi) sekä käydään läpi monikon partitiivi ja viikonpäivät (isin-adverbeina) ja Rubyn vaatesäännöin. Totuusarvoja havainnollistetaan kuvalla ja kolmella väittämällä. Lukijan pitää löytää todet ja epätodet. Aikuisten kanssa olen leikkinyt samaa leikkiä suomen tunneilla siten, että parille kerrotaan kaksi totuutta ja yksi valhe itsestä. Kyselemällä parin on löydettävä valhe. Algoritmeja ja järjestettyjä käskyjonoja voi harjoitella etenemällä ruudukossa ylös, alas, oikealle ja vasemmalle etsien tietyt kuvat tietystä ruudusta. Toiminnalliseksi tämän tehtävän voi muuttaa siten, että hyvin järjestetyssä luokassa oppilas liikkuu pulpetin luota toiselle toisen oppilaan ohjeiden mukaisesti. Tietorakenteiden ja joukko-opin saloihin pääsee ruoan avulla: päärynän, parsakaalin ja porkkanan voi lajitella sen mukaan, ovatko ne (vihreitä) tai (vihanneksia) tai (vihreitä ja vihanneksia) tai (jotain muuta). Tällä tavoin suomen tunnilla voi laajentaa ruokasanastoa myös adjektiivien suuntaan. Ehkä luokittelu auttaa joitakuita myös muistamaan. Tuossa vain muutama esimerkki mahdollisista tehtävistä suomen tunnille.
Lisää tehtäviä ja opetusvinkkejä Rubysta verkossa: http://www.helloruby.com/
Koodaamisen perusteet luettavissa: http://2016-ohjelmointi.mooc.fi/viikko1/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti