Pelilaudalla
kirmaavat ydinperheen neljä jäsentä. Ympyrää juoksemalla sekä tehtäviä
suorittamalla voi saada palkinnoksi kortteja, joilla voi lunastaa
palapelin paloja. Palapelinsä ensimmäisenä koonnut pelaaja voittaa
pelin. Palapelien kuvista voi keksiä tarinan pelin päätteeksi.
Pelin kaahailukortit ovat pääosin toiminnallisia tehtäviä. Näissä imperatiivimuotoisissa tehtävissä tarvitaan aimo annos huumoria ja hyvää ryhmähenkeä, jotta keijukaisena huoneen halki tanssiminen tai rokkitähden esittäminen onnistuisi. Yksi kortti (nro 2) edellyttää, että jokainen pelaaja pystyy lukemaan ja ymmärtämään itsenäisesti kortin ohjeen, mutta yleisesti ottaen korttien tehtävät voidaan selvittää yhdessä. Tehtävät eivät vaadi hurjia motorisia taitoja, mutta Tuiki tuiki tähtönen on osattava viheltää. Hieman myös ihmetytti se, kuinka korteilla temppuilussa silmiini molemmilta puolilta samanlaisen kortin puolen voi valita. Pyörrekorteissa pelaaja pääsee pelilaudan kirjainruletin kimppuun ja esimerkiksi sanoja keksimään tietystä aihealueesta.
Mun
makuuni tämän pelin molemmissa tehtäväkorteissa oli liian paljon
pelimekaanisia kortteja suhteessa tekemään tai keksimään aktivoiviin
kortteihin. Olisi kiva, jos kortteja ei saisi vain pyörittämällä
kirjainrulettia tai olemalla tietty henkilöhahmo, vaikka näissäkin
korteissa oppijat joutuvat vähintäänkin luetunymmärtämisensä laittamaan
töihin. Jos tämän ja Haasteen välillä pitäisi valita, ottaisin alakoulun
ensiluokkien jälkeen käyttöön Haaste!en.
Katso myös Haaste!, sekä pyörrekortteihin verrattavissa olevat Sanasankari ja Sanasota.
Pelistä tullee lisää juttua Sutinaan alkuvuonna 2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti