Peliesittely: Mikä muuttuu muumitalossa?

Pelin idea sopii S2-opetukseen loistavasti, mutta toteutus ontuu niin monella tapaa, että en varauksetta halua puhua tämän pelin puolesta. 

Pelissä on kaksi samanlaista lautaa ja kahdet samanlaiset kuvapalat, joiden eri puolilla on toisiaan vastaavat, mutta hieman erilaiset kuvat. Molemmille laudoille asetetaan samat kuvapalat samoihin kohtiin. Yksi pelaaja tekee muutoksia toiseen lautaan sillä välin, kun muut painavat mieleensä toisen laudan avulla palaset ja niiden paikat. Pelilaatikon kansi lasketaan alkuperäisen pelilaudan päälle, ja muutetusta laudasta etsitään paikkaa vaihtaneet, kadonneet, lisääntyneet tai muuttuneet hahmot ja esineet. Peliohjeiden mukaan muutokset merkataan muutospelimerkein, mutta S2-opetuksessa suosisin ihan suullisia, sanallisia selityksiä. Tasoa voidaan muuttaa paloja vähentämällä tai lisäämällä.

Pelilauta eli Muumitalo on liian pieni, jos käyttää vähänkään enemmän kuvapaloja. Laudan lisäksi huoneisiin merkityt ovet ja ikkunat hukkuvat kuvapalojen alle, jolloin suullisesti selitettäessä voi olla vaikea kertoa asioiden sijaintia toisiinsa. Palat edustavat luonnollisesti muumihahmoja ja muutamaa esinettä. S2-opetuksessa hedelmällisempää olisi huonekalujen suurempi määrä. Muumit menevät kulttuuritietoudesta ehkä aikuisemmillekin pelaajille, jos muumien merkitystä suomalaisessa kulttuurissa avataan pelin ulkopuolella.

Kaikkein ärsyttävimmäksi koin kuitenkin alussa tapahtuvan kuvapalojen erottelun kahteen reunavärin mukaan. Reunat olivat täysin epäsymmetrisiä ja samoja hailakoita värejä oli usein käytetty ristiin kuvissa. Käsittääkseni minulla ei ole hahmotushäiriötä, mutta paloja lajitellessa kyllä tuntui siltä. 

Toivon, että saan pian valmiiksi postauksen myös sisarpeleistä Tatu ja Patu: virheistä viis ja Finn fem fel. Myös Opettajan puhepaketti -kirjassa on monistettavat kuvat teatterilavasta, ja oppijoiden tehtävänä on etsiä erot kertomalla omasta kuvastaan parille.

Pelistä tullee juttua Sutinaan vuoden 2017 kuluessa.