Peliesittely: Myrskyn sankarit (seikkailuroolipeli)

Epäilen, että suurin osa suomen opettajista käyttää draamaa tai roolipelejä jossakin muodossa opetuksessaan. Aihealue kiinnostaa minua kovasti, mutta en ole vielä ehtinyt perehtymään siihen syvällisemmin. Haaveilen, että jossain vaiheessa suorittaisin draamakasvatuksen perusopinnot. Laitan tähän muutaman väikkärin itselleni muistiin ja toivottavasti jollekulle toisellekin avuksi.

• Kettula, Kirsi. 2012. Towards professional growth: essays on learning and teaching forest economics and marketing through drama, role-play and reflective journals. Helsinki. artikkelin kautta väikkäriin
• Koponen, Jonna. 2012. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Tampereen yliopisto. linkki tietokantaan
• Laakso, Erkki. 2004. Draamakokemusten äärellä. Prosessidraaman oppimispotentiaali opettajaksi opiskelevien kokemusten valossa. Jyväskylä. pdf-dokkari 

Pääkaupunkiseudun kirjaston pelivalikoimat ovat kattavat. Pelihyllyjen edessä olen huomannut, että monen pelin ulkomuoto antaa olettaa fantasiaa. En ole ikinä oikein päässyt sisään tähän genreen, mutta joskushan sitä on edes tutustuttava (okei, perusharjoittelussa jouduin opettamaan fantasia-kokonaisuuden). Tiedän, ettei fantasiasta tule koskaan mun lempparia, mutta vaikka en kirjallisuutta suoranaisesti opetakaan, on mun mielestä hyvä edes yleissivistyksen vuoksi osata perusasiota.

Fantasia on pohjana monessa roolipelissä. Myrskyn sankarit on pöytäroolipeli aloitteleville pelaajille. Paketti sisältää pelinjohtajan ja pelaajan kirjat, kartan, erilaisia noppia ja kirjaamispapereita. Pöytä- ja liveroolipelit (larppaus) ovat mulle tuntemattomia alueita. Siispä en juurikaan osaa sanoa Myrskyn sankareiden pelattavuudesta tai tarinan onnistumisesta, mutta täältä voi lukea erään kokemuksen. Yhdyn siihen, että teksti on sujuvaa luettavaa, mutta toisaalta joudun huomauttamaan, että aivan kylmiltään tätä ei voi vetää; kokemusta pelaamisesta tarvitaan.

Opettamisen näkökulmasta tekstit voivat olla pitkiä ja haastavia pelaajille jopa C-tasolla. Vaikka tarina on erotettu pelimekaniikasta kursiivilla, voivat oppijat mennä sekaisin, jos eivät ymmärrä yleistä pelaamisen ideaa. Sanasto on haastavaa ja epäolennaistakin suomenoppijalle, joka ei ole erityisen kiinnostunut roolipelaamisesta. Lisäksi pöytäroolipelien ongelmana suomenopetuksessa ovat monimutkaiset säännöstöt, jotka opettajan tulisi hallita hyvin. Tämä vaatii pitkää etukäteisvalmistautumista. Voitettavaa olisi kuitenkin paljon: pelatessa kielitaitoaan joutuu käyttämään monipuolisesti vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa. Pöytäroolipeli kun on tarinankerrontaa yhdessä. En kuitenkaan näe tätä opetuksen välineenä kuin hyvin suppealle ryhmälle: pöytäroolipeleistä kiinnostuneille, edistyneille kielenoppijoille kavereiden kanssa.

Peliä varten on pystytetty myös verkkosivut, joilla on paljon tietoa pelistä.