Peliesittely: Kuka minä olen?

Käänsin nyt vapaasti tuon pelin nimen, kun ainakaan tuossa laatikossa ei sitä suomeksi ollut. Periaatteessa peli on halpa matkaversio paremmin tunnetusta Arvaa kuka? -pelistä. Tässä vain arvuuteltavana ovat ihmisten piirteiden sijaan värit, asusteet ja muodot eläinpohjalla.

Laatikosta löytyy kuudelle parille pyyhittävät pelialustat eli yhteensä 12 korttia: puput, leijonat, kissat, hiiret, karhut ja karhut (?). Jokaisessa kortissa on 15 hieman erilaista hahmoa. Jos luokassa useampi pari pelaa samaan aikaan, on pyyhittäviä tusseja hankittava erikseen. Rohkenen epäillä, että useammat valkotaulutussit sopivat tähän hommaan.

Katso myös Arvaa kuka?,
Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017

Työnhakupeli ja muut työelämäpelit

 Työnhakupeli (S2)

Viime kerralla työnhakua ja työelämää opettaessani kaivelin verkon syövereistä kättä pidempää, ja törmäsin Työnhakupeliin. Tuolloin aikataulu ei joustanut pelin käyttöönottoon, mutta nyt olen tutustunut sekä lauta- että verkkopeliin.

Työnhakupeli on saatavissa verkossa ja lautapelinä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi sekä suomen oppijoille suunnattuna (A2-taso). Verkko- ja lautapeli eroavat toisistaan oikeastaan vain käyttöliittymästä johtuvista syistä: Lautapelissä on kuljettavana pelilauta, joka verkkoversiosta puuttuu. Laudan äärellä oppijat voivat tähdätä tietyn aihealueen korttiin, kun taas verkossa kone arpoo seuraavan kategorian. Pidin siitä, ettei selainpohjaiseen verkkopeliin ole yritetykään tunkea hitaasti latautuvaa, visuaalisesti monimutkaista pelilautaa, jolla nappula virtuaalisesti liikkuu, vaan on valittu toimintavarmuus hitaallakin koneella tai tabletilla. Yksinkertaisuus takaa myös sen, että pelin pelaaminen - sekä laudalla että verkossa - on suurimmalle osalle itsestäänselvää ohjeittakin.

Lautapelissä on neljänlaisia kortteja (yht. yli 120 kpl), joita nostetaan tiettyyn ruutuun saavuttaessa. Ammatti-korteissa pyydetään nimeämään tietyn paikan ammatteja ja selittämään, mitä mainitussa ammatissa tehdään. Työ-kortit sisältävät pääosin työhaastatteluissa mahdollisia kysymyksiä tai pyytävät pelaajaa selittämään erilaisia sanoja, kuten "työntekijä" tai "määräaikainen työ". Sattuma-korteissa on laajasti eri aiheita työnhaun paikoista työnhakijan ominaisuuksiin. Näissä korteissa muut pelaajat peukuttavat vastauksen, minkä mukaan pelaaja saa edetä pelilaudalla tai verkkoversiossa saa pisteitä. Jos pelaaja sattuu stop-merkin kohdalle, nostetaan ryhmäkysymyspakasta kysymys, jonka ratkaisemiseen kaikki osallistuvat. Tehtävänä voi olla miettiä, mitä lakko tarkoittaa, miten työhaastattelussa tehdään hyvä ensivaikutelma tai mitkä ovat hyvän esimiehen ominaisuuksia.

Yrittäessäni hahmottaa kysymysten kokonaisuutta jotkin kysymykset tuntuivat kuuluvan väärään kategoriaan, mutta pelattaessa en usko tämän seikan nousevan esiin tai ainakaan häiritsevän muita kuin kaltaisiani lokeroijia. 

Alkeistasolla oppijat voivat tarvita tukea sanaston ymmärtämisessä, mutta rakenteet ovat helppoja. S2-pelin kortit ovat siinä mielessä mukavia, että ne mahdollistavat sekä yksinkertaiset vastaukset tai laajemman elaboroinnin; oppijat määrittelevät pelin suomen kielen tason vastauksillaan. Opettajan ohjeiden mukaan voidaan valita keksityistä ravintola-ammateista yksi ja muodostaa sanaryhmiä keksimällä kyseiseen ammattiin liittyviä työvälineitä tai työntekijän tarvitsemia ominaisuuksia. Pelistä voidaan kerätä kaikki työhaastatteluun sopivat kysymykset, ja jatkaa harjoittelua roolileikillä työhaastattelutilanteesta. Opiskelijoita voi kannustaa myös keksimään omia kysymyksiä, jotka eivät pelattaessa ole esiin tulleet.

Yksinkertaisten kysymysten vuoksi S2-peli sopinee pelattavaksi eri ikä- ja kokemustasoilla, kunhan ohjaaja aktiivisesti patistaa varttuneempia pelaajia käyttämään kortteja keskustelun aloittajina ja kokemusten jakamisen pohjana, eikä niinkään suoritettavina tehtävinä. Pelilauta verkostomaisina polkuina tukee tätä pyrkimystä, eikä maaliin ole mielestäni edes pakko päästä. Voittaja voi olla vaihtoehtoisesti myös se, joka kerää eniten hyväksyttyjä tehtäviä tai kerää eniten peukutuksia. Erityismainintana kehun lautapelin materiaaliratkaisua; pahvin sijaan pelilauta on kestävää mutta taipuisaa muovia, jolta voi pyyhkäistä pois vaikka kaatuneen juoman.

Pelin huono puoli on sen verrattain korkea hinta. Toisaalta peli on suunniteltu opetuskäyttöön, eikä siinä ole turhan monimutkaisia sääntöjä tai huonosti opetukseen sopivia elementtejä eli se on kokonaisuudessaan ja sellaisenaan käytettävissä.

Muut pelit

Työnhakupelistä on myös äidinkielisille suunnattu lautapeliversio, jossa sekä kieli että vastausten sisältö vaativat jo laajempaa tietämystä suomen kielestä ja työnhausta Suomessa. Äidinkielisille suunnatun pelin mukana opettaja saa tueksi Opettajan oppaan. Verkkoversiona Työnhakupeli löytyy niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin, ja oikeat vastaukset ovat luettavissa jokaisen kysymyksen yhteydessä.

Työnhakupelin sisarversio on Työelämäpeli, jossa keskitytään työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin, työelämälainsäädäntöön sekä työelämän termistöön. SAK:n työelämäpeli on vastaavanlainen, mutta vapaasti verkossa saatavilla. SAK:n pelissä kategorioina ovat palkka ja sosiaaliturva, sopimukset, työaika ja työsuojelu sekä työelämä. Työelämäpelissä kysymykset ovat avoimia, kun taas SAK:n pelissä valitaan kolmesta vaihtoehdosta. Molemmissa vastaukset voi tarkistaa vastattuaan, mutta Työelämäpelissä vastaukset ovat usein vaillinaisia lauseita. Nämä pelit on suunnattu äidinkielisille, ja vaativat sisältönsäkin puolesta laajaa tietoa suomalaisesta työelämästä.  Työelämäpeli vaikuttaa avoimine kysymyksineen olevan hieman helpompaa suomea kuin SAK:n käsitteellisempi peli. Sisältö Työelämäpelissä sopinee jo yläkouluun, kun taas SAK:n peli on ehkä enemmän toiselle asteelle suunnattu. Ehkä joku yhteiskuntaopin opettaja osaa sanoa tarkemmin tästä?

Elämän eväslaatikko -pelissä annetaan apuvälineitä elämänhallintaan kahdeksan eri kategorian muodossa, joihin kuuluvat muun muassa ravitsemus, perhe ja ystävyys sekä liikunta. Pelissä on 160 kysymystä ja sen sisältö on laadittu Laurea Ammattikorkeakoulun sairaanhoito-opiskelijoiden kanssa. Toisin kuin Työnhakupeli, Työelämäpeli ja Elämän eväslaatikko -pelit ovat saatavina vain verkkoversioina.

Sivustoilla www.työnhakupeli.fi ja www.earlylearning.fi on markkinointitietoa peleistä.

Peliesittely: Entä jos olisit...?

Kiinnostuin ostamaan tämän pelin ihan nimensä vuoksi. Vilkaisu takapuolelle varmisti, että kyse oli konditionaalista. Kotona pläräsin kysymyskortteja läpi ja totesin, että konditionaalin ensihipaisuun tämä peli on sanastoltaan aivan liian vaikeaa, mutta toimii tietyin ehdoin kertauksena ja keskustelunherättäjänä myöhemmin.

Yhdelle pelaajista kohdistetaan konditionaalimuodossa oleva kysymys: "Jos olisit x, mikä/mitä...?". Vuorossa oleva pelaaja tietää ja muut veikkaavat hänen oikeaa vastaustaan vaihtoehtojen joukosta. Suosituimpien vastausten antajat liikkuvat pelilaudalla askeleen, ja jos vuorossa oleva pelaaja on yksi näistä, hän saa heittää nopalla itseään eteenpäin. (vrt. iKnow-pelin säännöt).

Peliä suositellaan yli 12-vuotiaille ilmeisesti pelin abstraktiustason ja maailmantiedon vaatimusten vuoksi. Mitään epäilyttävää ei kortteja selatessani tullut vastaan, mutta esimerkiksi "Mikä pahis olisit?" -kysymykseen ei pitäisi osata vastata vielä 12-vuotiaanakaan, jos elokuvien ikärajoja on noudatettu. Päälle neljäsosa kysymyksistä liittyy juuri tällä tavoin länsimaiseen kulttuuriin, eivätkä ne siksi välttämättä aukea edistyneillekään suomen oppijoille.

Lisäksi on varmistettava, etteivät pelaajat pelatessaan loukkaa toisiaan. Heille on tehtävä selväksi, että he vastaavat omasta kulttuuristaan käsin länsimaisen pelin kysymyksiin. "Mikä eläin olisit?" -kysymyksen vastausvaihtoehdoiksi annetaan käärme, koira, laiskiainen, flamingo, leopardi ja rupikonna. Eri kulttuureissa eläimiin liitetään eri konnotaatioita, eikä kaveria välttämättä halua arvata miksikään eläimeksi, jottei häntä loukkaisi. Peliä pelattaessa pidänkin erittäin tärkeänä sitä, että kysymyksistä ja vastauksista keskustellaan. Itse käyttäisinkin näitä kortteja vain luokkakeskustelun virittäjinä, jolloin eri vastauksia voidaan perustella ja kulttuurieroja avata eksplisiittisesti.

Pelistä tullee juttua Sutinaan vuoden 2017 aikana.

Peliesittely: Arvaa mikä?

Tarinanoppakauppareissulla ostin myös Arvaa mikä? -kortit muutamalla eurolla. Pahvirasiassa on 54 laminoitua korttia. Puolet korteista, punaiset, on tarkoitus arvata äänen perusteella, ja toinen puoli, siniset, näyttelemisen. Sanat esittävät pääosin arkipäivään liittyviä, konkreettisia substantiiveja, mutta mukana on myös esimerkiksi sade (pilvi + sadepisarat).

Kuvina on käytetty paljon samoja tai ainakin lähes identtisiä kuvia kuin tarinanopissa, sillä peräti 19 kuvaa (noppien 36:sta) löytyy näistä korteista - 6 ääntä ja 13 pantomiimia. Ja tietenkin se kakka on näissäkin kuvissa, mutta näin korttina se on helpompi eliminoida, jos niin tahtoo tehdä. Korteissa on määrällisesti enemmän kuvia, mutta toisaalta ei yhtäkään tunnekuvista. Noppia on kiva heitellä, mutta kortteja voi yhtä lailla arpoa vaikka lorupussista tarinankerrontaa varten. Noppiakin voi toki pelata kuten näitä kortteja, mutta noppiin ei ole värillä merkitty, kumpi esittämistapa valitaan.

Laatikko tuntuu mukavan kestävältä ja on kompakti.

Katso myös Kockatoo, Tarinanopat 2,
Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017.

Peliesittely: Tarinanopat 2

Näissä vihreissä tarinanopissa on pääosin arkielämän konkreettisia substantiiveja, mutta mukana on myös joitakin abstrakteja asioita, kolme tunnekuvaa - sekä kakka. En oikein osaa päättää, onko se hyvä vai huono asia. Sinänsä sana siinä missä muutkin, mutta voin kuvitella, että tietynikäisten joukossa tämä saattaa aiheuttaa turhaa hilpeyttä ja toisille taas turhaa iljetystä.  

Nopat ovat normaalinoppia isompia, mikä helpottaa käyttöä ryhmissä, mutta toisaalta kolisevat aika railakkaasti kevyempiin kavereihin nähden. Pahvilaatikko oli myös huonosti sulkeutuva, eikä optimaalisesti käytetty. Sinänsä paketti on kuitenkin pieni ja hinta huomattavasti huokeampi kilpailijoihin verrattuna. Lisää muista nopista ja niiden käytöstä edellisessä postauksessa: Tarinanopat 1. Tässä esitellyt nopat olen ostanut Tigerista. 

Katso myös  Arvaa mikä?, Tarinanopat 1

Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017.

Peliesittely: Tarinanopat 1

Tarinanopat osoittautuivat menestykseksi erään kaverin kanssa pelatessa. Meillä oli hauskaa, ja tarinasta tuli aika huikea. Edellytyksenä oli kuitenkin kaverin vahva suomen kielen taso (B2). Kaksin saatoimme pelata siten, että minä kirjoitin ja kaveri kertoi. Sadutusta siis.

Tarinanoppia on erilaisilta tuottajilta. Me testasimme Rory's Story Cubes -noppia (ainakin Helmetistä lainattavissa). Käytössä oli perusmalli eli oranssi laatikko, mutta sarjasta löytyy myös seikkailuihin (vihreä) ja verbeihin (sininen) keskittyvät yhdeksän nopan eli 54:n kuvan laatikot. Lisäksi kaupasta taitaa saada pienempiä teemapakkauksia mm. eläimistä ja isompia vaikka Batmanistä tai Muumeista. 

Verkkosivuja tiiratessani huomasin, että eri settien nopat on merkitty eri värein. Luokkahuoneessa kivaa on myös se, että noppia saa isokokoisinakin versioina, jolloin esimerkiksi ryhmässä pelattaessa  noppien kuvat näkyvät paremmin kaikille.

Ohjeita ei tarvitse lukea, sillä pelaajat heittävät vain noppia ja kertovat tarinaa. On ehkä parempikin, ettei opettaja kahlitse luovuutta selittämällä liikaa, sillä osallistujat voivat oman tasonsa mukaan aloittaa sanastosta, tehdä erillisiä lauseita tai hypätä suoraan kertomaan. Noppien määrää, kertomistapaa ja tarinan tallennusmuotoa voi myös varioida.

Tiger-kaupassa näin vastaavanlaisen pakkauksen. Siitä pyrin kirjoittamana piakkoin: Tarinanopat 2. Kyseisen kaupan pelejä ja tehtävävihkosia kannattaa muutenkin pitää silmällä, sillä usein sieltä löytyy jotain S2-opetukseen sopivaa. Kannattaa kurkata myös Open linkkivinkit -blogi, jossa on verkosta tulostettavien tarinanoppien lisäksi muitakin tarinankerrontaa helpottavia materiaaleja.

Pelistä tullee pidempi juttu Sutinaan vuonna 2017.

Hygieniamateriaalia

Laitanpa itselleni muistiin Pesulle ja puhtaaksi -pelin Edun sivuilta. Nyt kaikki käsiä pesemään, niin ei pöpöt tartu!

EDIT 28.1.2018
Katrinin sivuilta löytyy käsienpesuohje imperatiivissa. Lisäksi juuri nyt alakoulun opettajat voivat tilata maksuttoman puuhapaketin käsihygieniasta. Sen sisältöön en ole päässyt tutustumaan.

Peliesittely: Herra Hakkaraisen aakkospeli

Herra Hakkaraisella on aakkosista kahdet kortit, joita voi pelata perinteisen muistipelin tavoin tai niin, että etsittävä kortti arvotaan toisesta korttipakasta. S2-oppijoilla kortteja voi käyttää ääntämisen harjoittelemiseen; kussakin kortissa on mahdollisimman paljon tietyn aakkosen ääntämistä lauseen muodossa. Kortit voi levitellä ympäri luokkaa tyhjän paperin kera, ja pyytää oppijoita yhdessä keksimään sanastoa aakkosten innoittamana - joko kirjaimesta tai kuvasta. Lauseita tai tarinoitakin voi tietysti muodostaa, mutta opintojen alkuvaiheessa tällainen on haastavaa.

Korttien lauseiden vaikeimpia asioita ovat passiivi, monikon taivutusmuodot, imperfekti, lauseenvastike ja harvinaisemmat nominien taivutustyypit. Sanasto on kuitenkin se, joka tekee korteista oikeasti haastavan; ensimmäisiin sanoihin ei useinkaan kuulu aave, ilkikurinen, taituri tai uupunut. Toisaalta äidinkieliselle pelaajalle käytetyt sanat luovat pakottomuuden tunnun muuten samaa äännettä toistavaan lauseeseen. Lauseet sulavat mukavasti yhteen kirjoista poimittujen (?) kuvien kanssa. Ehkä kortteja voisi käyttää aakkosten ja äänteiden kertausharjoituksena opintojen myöhemmässä vaiheessa? Minisanastojen kanssa peruslausetyyppejä edustavat lauseet ovat ymmärrettävissä apukieltä käyttävissä ryhmissä helposti, ja samalla oppija saattaa sisäistää hieman sitä, kuinka olennaista taivuttaminen suomen kielessä on.

Käytännöllisenä ihmisenä annan miinusta siitä, että pelilaatikko on joutavan iso korttipakkaan nähden. Ilmeisesti pienikokoiset pelit eivät vain kaupassa osu silmään ja tule ostetuksi. Kortit tuntuvat kestäviltä, sillä ne ovat laminoituja.

Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017.
Ks. myös Aakkoset-postaus, jossa linkit muihin aakkospeleihin.

Lorupussit

Lorupussit taitavat monimuotoisuutensa takia sopia kaikille ryhmille: Lapsille perinteisiä loruja, aikuisille runopusseja. Värssyjä oppijoiden omista kulttuureista, kansanperinnettä Suomesta. Liikuntaohjeita välipalaksi, ajatelma tunnin alun merkiksi. Väittämä mielipiteen kertomisen pohjaksi, valokuva tarinan alkajaisiksi tai esine kuvailuun. Se on vain niin jännää, kun ei tiedä, mitä saa!

Perinteisten lorupussien teko on aika pienen vaivan takana. Verkosta googlaamalla saa lorut listassa, ja kuviakin on kuvapankeissa tulostettavaksi. Itse olen myös vanhat lastenlaulujen nuottikirjat kuvineen leikkonut ja laminoinut laulupussiksi kotikäyttöön. Tätäkin helpompaa on pyytää oppijoita etsimään (vaikka annetuilta sivuilta) mukavalta kuulostavan lorun ja kuvittamaan sen yhteiseen pussiin laitettavaksi.  Kortin voi arpoa joka tapaamiskerralla esimerkiksi kartonkisesta lahjakassista tai vanhasta tyynyliinasta, jos sopivampaa kangaskätköä ei ole saatavilla.

Tai sitten voi ostaa valmiin. Lorupusseja on laululeikkeinä ja liikuntaleikkeinä, on liikenneloruista, käytöksestä ja äänteiden harjoittelusta. Kuvissa esiintyvässä äännelorupussissa harjoitellaan eritoten r- ja s-äänteitä. Korteissa on paljon loruja eläimistä ja lasten maailmasta. Sanasto on hyvin moninaista ja varmasti äidinkieliselle rikastavaa, mutta S2-oppijalle ehkä hieman liikaa tunnilla opittavaksi. Minulle ainakin uusia sanoja olivat ripukka, sipittää ja sipostella. Voisin lorupussia käyttää selkeästi ääntämisen harjoitteluun miettimättä sisältöä (eli todennäköisesti en) tai sitten edistyneiden lasten kanssa. Muhun tämän lorupussin lorut eivät oikein iskeneet. Liian pedagogisia makuuni, mutta minä en olekaan puheterapeutti.

Jos jollakulla on hyviä S2-opetukseen sopivia loruja, niin kommentoikaa ihmeessä loruketju!

Peliesittely: Tatun ja Patun Suomi-peli

Tatun ja Patun Suomi-pelissä (Peliko) on tarkoitus kerätä omaan korttiin kuusi pelimerkkiä käymällä kortin mainitsemissa suomalaisissa kaupungeissa. Kortit jakautuvat kuva- ja tietokortteihin, mutta niitä voi käyttää myös sekaisin. Pelaajia voi olla yhteensä kahdeksan. Viidestä palapelin palasta koostuvalla pelilaudalla liikutaan nopan osoittaman silmäluvun verran, ellei Tuuri-kortti toisin määrää. Pelin säännöt ovat siis hyvin helpot omaksua.

S2-oppijalle pelin tekee mielenkiintoiseksi kulttuuritietous. Kortteihin on kaupungin tai luontokohteen yhteyteen kirjoitettu tietovirke tai -lauseke. Esimerkiksi Iittalan kohdalla kerrotaan, että "Aalto-vaaseja valmistetaan Iittalassa". Kielioppiasioista superlatiivi ja passiivi on hyvä olla hallussa. Sanastoakin kannattaa käydä läpi ennen pelaamista, ellei peliä laajenna ryhmätyöksi Suomesta. Sanojen selvittämisen lisäksi oppijat voivat valita korteistaan yhden paikkakunnan ja selvittää, mikä kortissa mainittu Aalto-vaasi oikein on: Kuka sen on suunnitellut ja tehnyt? Miltä se näyttää? Mitä se maksaa? Miksi se on mainittu pelissä? Miksei tehtävää voi laajentaa jopa esitelmäksi paikkakuntien tai aiheiden mukaan.

Pidän itse siitä, etteivät tietoiskut ole vain historian havinaa, vaan mukana on laajasti mm. arjen yksityiskohtia, kirjallisuutta, vähemmistöryhmiä ja maantiedettä. Valitettavasti pelissä on jo vanhentunuttakin tietoa esimerkiksi kännykästä, joka on valmistettu Salossa. Tuuri-kortit täydentävät keräyskorttien lisäksi Suomi-tietoutta pelimekaniikkafunktionsa lisäksi. Pelaajat saattavat saada äkkilähdön Savonlinnaan oopperaa kuntelemaan tai Suonenjoelle mansikoita maistelemaan.

Kuvitus on Tatun ja Patun Suomi -kirjasta tuttua. Mukavana lisänä pelissä on muutama tarra, joihin voi kirjoittaa pelaajille tärkeät kaupungit tai kunnat, jos ne kartalta puuttuvat. Kovaan käyttöön kortit kannattaa varmaankin laminoida, ja eittämättä luokassa osa pelimerkeistä hukkuu, mutta niiden tilalle voi leikata mitä tahansa paperiympyröitä.

Pelistä tullee juttua Sutinaan vuonna 2017.