Peli-arvio: Tuhat ja yksi tarinaa

Tuhat ja yksi tarinaa -pakettiin (Kumma, 2020) kuuluu kolme erilaista tarinankerrontapeliä.

Ensimmäisessä on tarinankerrontajuliste, jossa on lähemmäs sata erilaista kuvaa. Pussista nostetaan numerokiekkoja, jotka viittaavat julisteen eri kohtiin, substantiiveihin. Mukana on muutama satuolento, mutta muutoin kuvat ovat erilaisia arkielämän esineitä ja hahmoja. Näistä asioista kerrotaan tarina. Tarinankertomistapoja voi vaihdella: Tarina voidaan kertoa yksin tai jatkamalla toisten tarinaa. Aika tai sanamäärä voi olla rajallinen. Tarina voidaan näytellä.

Toisessa pelissä käytetään mystisiä kortteja, joissa on joskus selvempiä ja joskus abtraktimpia kuvioita. Kortteja on 60. Pelaajan on kerrottava, miten hänen nostamansa kortit liittyvät yhteen. Mikään ei estä jälleen ketjuttamasta kortteja yhtenäiseksi tarinaksi, jos oppijoiden kielitaso on tarpeeksi edistynyt. 

Kolmannessa pelissä on kaksi karttaa, joista toinen valitaan pelattavaksi. Pussiin valitaan vain sellaiset numerokiekot, jotka vastaavat kartalla näkyviä. Pelissä kartan kaksi paikkaa tulee yhdistää kerronnalla. Sekä julisteeseen että kartalle voi yhdistellä mystisiä kortteja tarinoiden tueksi.

Giulia Orecchian kuvitus on omaan silmääni huikea. Mielestäni tyyli sopii sekä lapsille että aikuisille. Tarinat rakentuvat oppijoiden kielitaitotason mukaan, mutta aivan jokapäiväisistä asioista ei puhuta eli A-tasolla peli on vielä vaikea. Plussaa peli saa myös siitä, että paketissa ei ole ilmaa, joten säilytys ei vie paljon tilaa. Juliste ei kestäne kovin kovakouraista käsittelyä.